Kun raha alkaa ohjata yrityksiä kestäviin valintoihin, maailman pelastuminen on jo lähellä

EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä eli taksonomia luo kriteeristön kestävälle liiketoiminnalle. Sillä on tarkoitus edistää käytännöllisiä ja kunnianhimoisia kriteereitä myös rakentamisen kestävyyden parantamiseksi. Vaikutukset tulevat mitä todennäköisimmin ulottumaan alan yritysrahoitukseen ja sen saatavuuteen. Ohjatessaan rahoitusta tukemaan vihreää siirtymää kriteerit kirittävät niin päästövähennyksiä, energiatehokkuutta kuin kiertotalouttakin.

Euroopan unionin kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, lyhyesti taksonomia, valjastaa ensi kertaa yritysrahoituksen päästövähennystavoitteiden vauhdittajaksi. Tavoitteena on mekanismi, jolla rahan saatavuus tai hinta sidotaan siihen, miten ilmastomyönteisestä investointikohteesta on kyse.

Kohti yhdenmukaisia ja läpinäkyviä kestävyyden arviointimenetelmiä

Vapaaehtoiset, rakentamisen kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia käsittelevät rakennusten luokitusjärjestelmät ja sertifikaatit ovat yleistyneet hyvinä itsesääntelyn ja eri vaikutuskategorioiden arvioinnin työkaluina. Parhaimmillaan ne edistävät muun muassa rakentamisen ympäristövaikutusten pienentämistä, kiertotaloutta ja materiaalitehokkuutta sekä terveellisyyttä. Kunnianhimoisiakin tavoitteita asettavina niille on paikkansa myös informaatio-ohjauksessa hitaasti etenevän säädösohjauksen täydentäjänä ja paikkaajana.

Ongelmana ympäristöluokituksissa on kuitenkin ollut kriteerien sekavuus ja arviointimenetelmien yhdenmukaisuuden, eli harmonisoinnin, puute. Tuorein esimerkki on juuri lausunnolla ollut rakennusten Joutsenmerkin kriteeriehdotus. Kriteerit ovat jo niiden ensimmäisestä versiosta lähtien tutut kiinteistö- ja rakennussektorille. Rakennusteollisuus RT ja sen jäsenet antoivat niihin laajasti kommentteja sekä muutos- ja parannusehdotuksia jo vuonna 2018, kuten nytkin, maaliskuussa jätetyssä lausunnossa.

Sääntelyn osaksi ehdotettu hiilikädenjälki vaatii tarkemman määrittelyn

Ympäristöministeriö esittää maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksen yhteydessä hiilikädenjälkeä rakentamisen sääntelyn osaksi. Se tulisi pakolliseksi raportoitavaksi tiedoksi hiilijalanjäljen lisäksi niin sanottuun ilmastoselvitykseen. Hiilikädenjäljeksi tulkittaisiin sellaiset ilmastovaikutusten nettohyödyt, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta.  

Gaia Consulting oy:n Rakennusteollisuus RT:lle tekemässä selvityksessä tarkasteltiin hiilikädenjäljen arvioinnin ja sääntelyyn sisällyttämisen etuja ja toisaalta siihen liittyviä ongelmia. Selvitys osoittaa, että hiilikädenjäljelle ei ole yhtä vakiintunutta määrittelyä tai laskentatapaa kuten hiilijalanjäljelle. Koska hiilikädenjäljen laskenta on vielä vakiintumatonta ja sen tulokset riippuvat suuresti käytetystä laskentamenetelmästä ja tehdyistä oletuksista, sen ottaminen osaksi sääntelyä vaatisi lisäselvitystä ja tarkennusta.

Hiilipäästöjen ilmoittaminen edellyttää uusia työkaluja

Kaavoitus- ja rakennuslain myötä tulossa oleva vähähiilisyyssääntely on saanut rakentajat kiinnostumaan rakennustuotteiden ympäristövaikutuksista – käytännössä niiden hiilipäästöistä. Tämä on positiivinen asia. Ongelmia synnyttää se, että työkalumme ovat näiden tietojen kommunikointiin kovin kankeat ja byrokraattiset. Meiltä puuttuu yhteisesti hyväksytty tapa tuotteen hiilipäästön ilmoittamiseen.

Mitä jos alettaisiin oikeasti mitata rakennusten energiatehokkuutta materiaali- ja teknologianeutraalisti?

Rakennusten energiatehokkuutta sääntelevän E-lukulaskennan perustukset horjuvat, kun sähkö on kääntymässä pahiksesta hyvikseksi. Myös massiivipuurakentamisen saamat helpotukset muuttuvat entistäkin aiheettomimmiksi, kun ympäristönäkökohtia arvioidaan jatkossa vähähiilisyyden sääntelyn kautta. Samaan aikaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksen kanssa tulee poistaa energiatehokkuuden ohjauksesta tarpeettomat rangaistus- ja armahduskertoimet.

Tukeeko kaupungistuminen kestävää kehitystä?

Kestävää kehitystä rakennetaan yhdessä. Verbi rakentaminen ei ole tutussa lauseessa sattumalta, kestävän kehityksen mahdollistamisessa rakentamisella on suuri merkitys. Rakentamisen ratkaisuilla on vaikutusta siihen, että arkemme on niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävää.

Rakennetun ympäristön ympäristövaikutusten kannalta isoin kysymys on olemassa olevan rakennuskannan korjaaminen mahdollisimman energiatehokkaaksi ja miten se tehdään. Uudet rakennukset ovat jo erittäin energiapihejä, mutta niissäkin on tärkeä lisätä uusiutuvan energian osuutta.

Yhteinen ministeriö sinetöisi kohtalonyhteyden

Suomen rakennettu ympäristö tarvitsee – ja ansaitsee – asiantuntevan ja tämän päivän tarpeisiin vastaavan hallinnollisen organisaation. Muutokset yhteiskunnassa ovat ajaneet nykyisen, hyvin hajanaisen sääntelykoneiston ohi. Maankäytön, asumisen, liikenteen ja rakentamisen ohjaus tulee keskittää samaan ministeriöön.

Vastaavasta superministeriöstä löytyy esimerkki läheltä. Yli sata vuotta toimineet kauppa- ja teollisuusministeriö sekä työministeriö yhdistettiin tiettyjen sisäministeriön tehtävien kanssa vuoden 2008 alussa työ- ja elinkeinoministeriöksi. Kokemukset ovat olleet voittopuoleisesti myönteisiä, ja yhdistämisen tuomat edut ovat olleet merkittäviä.