Vain passi puuttuu

Rakennusalan yrityksissä on käytetty kaikki kuviteltavissa olevat ja lain sallimat keinot koronatartuntojen leviämistä ehkäisevässä taistelussa. On toki olemassa esimerkillisiä työmaita, joilla homma on pysynyt hanskassa ja tartunnat minimissä, mutta yleisellä tasolla tilanne on edelleen huono – ja aina huonommaksi muuttuu. Pääurakoitsijoilla on työturvallisuuslain mukainen vastuu yhteisen työmaan turvallisuudesta. Nyt enää puuttuu se viimeinen keino, jolla tämä vastuu voidaan kantaa.

Vastaus pääurakoitsijoiden hätähuutoon on koronapassi. Vain sen avulla voidaan pidemmän päälle varmistua siitä, ettei kenenkään tarvitse työssään altistua tarpeettomille riskeille. Samalla toteutuu yhtinen tavoite rokotekattavuuden nostamisesta.

Rakennusala pienentää poikkeustilan taloudellista iskua yhteiskunnalle

Huoli terveydestä ja toimeentulosta koskettaa nyt kaikkia ihmisiä ja yrityksiä maailmanlaajuisesti. Tämä vallitseva poikkeustila on aiheuttanut ennennäkemättömiä vaikutuksia jokaisen suomalaisen arkeen sekä kotona että työpaikoilla. Kriisin kesto ei ole kenelläkään tiedossa, voidaan vain arvailla ja peilailla tilannetta maihin, jotka ovat Suomea aikaisemmin joutuneet poikkeustilaan.

Rakennusala on tarjonnut töitä myös koronakriisin aikana ja pienentänyt poikkeustilan taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle.

Uusi valtioneuvoston asetus kiristää rakennustyömaiden pölynhallinnan vaatimuksia

Uusi valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta tuli voimaan 1.1.2020. Aikaisemman kolmen aineen sijaan uusi asetus listaa nyt 22 ainetta, jotka voivat aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa. Nyt listassa on mukana myös piidioksidipöly, jota esiintyy kvartsipitoisessa rakennuspölyssä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä rakennustyömaan näkökulmasta? Mikä on muuttunut?

Pölynhallinta on työturvallisuutta

Rakennuspölyn hengittäminen on haitallista, ja jopa vaarallista. Silti moni rakennustyöntekijä altistuu päivittäin rakennuspölylle, koska tehty pölynhallinta on riittämätön tai sitä ei ole ollenkaan.

Työmaalla on kokeneita kavereita, jotka ovat tehneet hommia jo vuosikymmeniä huolehtimatta riittävästä suojautumisesta rakennuspölyltä. Osa on jo sairastunut tai allergisoitunut. Joko tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään. Teknisiä ratkaisuja rakennustyöntekijän keuhkojen suojelemiseen on olemassa, mutta ovatko asenteet kunnossa? Asenteiden muuttaminen on hitaampaa ja vaikeampaa kuin pölynhallinta, mutta se on ainoa tapa saada pysyvä muutos aikaan.

Kun jokainen valitsee turvallisuuden – välittämisen kulttuuria rakentamassa

Rakennusalan turvallisuustason kehittyminen Suomessa on tilastojen valossa ollut menestystarina. Kaksikymmentä vuotta sitten työmailla kuoli kaksikymmentä rakentajaa vuodessa ja viime vuosina noin viisi vuodessa.

Kehitys on ollut merkittävää, mutta siihen ei kuitenkaan voi olla tyytyväinen. Rakennusala on edelleen yliedustettuna valtakunnallisissa tapaturmatilastoissa. Ja työmailla tapahtuu edelleen vakavia tapaturmia. Aivan ensin olisi painettava alan kuolemantapaukset nollaan. Mikäli edellisvuosikymmenien trendi jatkuu, voisimme nähdä tämän tilanteen jo lähivuosina. Tämä olisi Rakennusteollisuus RT:n ja sen jäsenyritysten Nolla tapaturmaa -ohjelmalle hieno saavutus.

Vahva viesti

Viranomaiset, järjestöt ja yritykset ovat yhdessä kehittäneet rakennusalalle uutta yleisperehdytyksen mallia, ePerehdytystä, joka tulee syyskuussa käyttöön. Rakennustyömaat ovat edelleen yksi vaarallisimmista työpaikoista, ja perehdytyksellä voidaan merkittävästi vaikuttaa työturvallisuuteen ja koko rakennusalan imagoon.

Työmaan yleisperehdytyksen taso on tähän asti ollut yhtä hyvä kuin perehdytyksen antajakin. Tänäkin päivänä toimii monia tosi hyviä perehdyttäjiä ja kouluttajia. Toisaalta on nähty heikoin eväin annettuja yleisperehdytyksiä, joilla ei ole paljon tekemistä oppimisen ja turvallisen työskentelyn kanssa. Perehdytysmateriaalin sisältökin on voinut olla enemmän teollisuudesta kuin rakentamisesta lähtöisin.

Miten esimies saa koko henkilöstön tekemään turvallisuustyötä?

Työturvallisuus on kaikkien yhteinen asia. Kukapa meistä ei olisi kuullut tätä lausahdusta, josta kaikki ovat varmasti samaa mieltäkin. Kuitenkin silloin kun asiat eivät suju suunnitellusti ja jotain ikävää sattuu, seuraukset osuvat kipeimmin yleensä työntekijöihin, mutta vastuut kaatuvat poikkeuksetta esimiesten harteille. Johdon ja esimiesten kannattaa siis ottaa käyttöön kaikki keinot, joilla yhteistä tekemistä ja sitoutumista edistetään.

Miten työturvallisuudesta sitten tehdään aidosti kaikkien yhteinen asia?

Ammattilainen osaa. Ammattilainen ei töpeksi.

Ymmärrän sanan ’ammattilainen’ tarkoittavan henkilöä, joka osaa asiansa. Ammattilainen toimii oikein ja hänestä voi turvallisin mielin ottaa mallia. Ajatellaan vaikkapa palomiestä: kun hän tekee juhannuskokon voin olla varma, että riski kokon leviämisestä ympäristöön on otettu huomioon jo ennalta. Ammattilainen on siis henkilö, johon voi luottaa.

Palomiehen tavallinen työtehtävä on äärimmäisessä kiireessä toimimista. Tehtävässä, jossa henkistä painetta luo tuhoutuva omaisuus tai vaarassa olevat ihmiset. Siltikään palomies ei juokse.

Ihmishenki on yhtä kallis pienelläkin työmaalla

Moni yllättyy kuullessaan, että rakennustyömailla lukuisat vammautumiseen tai jopa kuolemaan johtaneet tapaturmat ovat aiheutuneet putoamisesta varsin matalalta korkeudelta. Yllätys on useille sekin, että kaikista vakavista työtapaturmista jopa puolet on putoamisia telineiltä, kulkuteiltä tai työtasoilta. Näin ollen telineillä työskentely on aihe, jonka ansaitsee entistäkin suurempaa huomiota aivan kaiken kokoisilla työmailla.

Käsitys siitä, että telineillä työskentelyyn liittyvät turvallisuusvaatimukset liittyvät ainoastaan suuriin, yritysvetoisiin rakennustyömaihin on ehdottomasti väärä.