”Raksaduunit” ja muut kapeakatseiset mielikuvat

Oletteko ikinä miettineet, miten ihminen päätyy omalla työuralleen? Entä kuinka selkeänä koitte itse oman suuntanne?

Menin 15 vuotta sitten opiskelemaan viestintätieteitä, koska rakastin jo silloin kirjoittaa. Koulutus sinällään avasi oviani työelämään, mutta rehellisesti sanottuna en tiennyt alkuunkaan, mitä koulutus pitää sisällään. Jälkikäteen ajateltuna se ei kovinkaan paljon tukenut työelämän tehtäviä, mutta onneksi monipuoliset työtehtävät sen jälkeen ovat tuoneet mukanaan oman tavan ja tyylin tehdä.

Rakennusala jatkuvan oppimisen kärjessä – jos niin haluamme

Muuttuva työelämä ja monimutkaistuvat työtehtävät, työalan vaihdot ja työelämän monimuotoisuus edellyttävät vahvan ja laaja-alaisen peruskoulutuksen lisäksi koko elämän ja työuran jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Näin toteaa opetus- ja kulttuuriministeriö vuoden 2018 julkaisussaan ”Työn murros ja elinikäinen oppiminen”. Helpommin sanottuna tekstissä tarkoitetaan sitä, että jos et ylläpidä osaamistasi, ei sinulle kohta enää ole käyttöä.

Riittääkö alalle osaajia myös tulevaisuudessa?

Rakennusalalla on nyt tarjolla töitä hyvin, ja alan mainekin on viime vuosina modernisoitunut. Rakentaminen tarjoaa monipuolisia tehtäviä, kuten ympäristöhaasteiden ratkaisemista, vaativia suunnittelutehtäviä sekä monipuolisten projektien johtamista. Onko tämä viesti kuitenkaan kulkeutunut riittävästi nuorille, jotka miettivät opiskeluvalintaansa?

Vahva viesti

Viranomaiset, järjestöt ja yritykset ovat yhdessä kehittäneet rakennusalalle uutta yleisperehdytyksen mallia, ePerehdytystä, joka tulee syyskuussa käyttöön. Rakennustyömaat ovat edelleen yksi vaarallisimmista työpaikoista, ja perehdytyksellä voidaan merkittävästi vaikuttaa työturvallisuuteen ja koko rakennusalan imagoon.

Työmaan yleisperehdytyksen taso on tähän asti ollut yhtä hyvä kuin perehdytyksen antajakin. Tänäkin päivänä toimii monia tosi hyviä perehdyttäjiä ja kouluttajia. Toisaalta on nähty heikoin eväin annettuja yleisperehdytyksiä, joilla ei ole paljon tekemistä oppimisen ja turvallisen työskentelyn kanssa. Perehdytysmateriaalin sisältökin on voinut olla enemmän teollisuudesta kuin rakentamisesta lähtöisin.

Paikallinen sopiminen on jo arkipäivää

Viime aikoina työmarkkinoilla on puhuttu paljon paikallisesta sopimisesta ja vaadittu kovaan ääneen sen  lisäämistä. Monelle se on ollut kuitenkin peikko ja nähty lähinnä työnantajan keinona polkea työntekijöiden oikeuksia  ja romuttaa työehtosopimusten yleissitovuus.

Mutta mitä paikallinen sopiminen oikeastaan tarkoittaa? Rakennustuoteteollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksessa todetaan, että eri työehtosopimusmääräyksissä tarkoitettu paikallinen sopiminen toteutetaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti joko työntekijän ja työnantajan tai luottamusmiehen ja työnantajan kesken.

Aurinko nousee Itä-Helsingistä

Myllypurossa muurattiin peruskiveä koko itäisen Helsingin tulevaisuudelle viime vuoden syyskuussa. Sen varassa voi levätä pitkälti myös Uudenmaan alueen rakentamisen kohtalo. Metropolia Ammattikorkeakoulun pääkampus tuhansine opiskelijoineen on alkua Itä-Helsingin uuden ajan kaupunkikehitykselle ja mahdollisesti myös uraauurtavalle ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen kytkemiselle.

Pääkaupunkiseudulle rakennetaan lähitulevaisuudessa uutta infrastruktuuria ja asuntoja suuren suomalaisen kaupungin verran. Haasteena on kuitenkin jo nyt löytää rakennusalalle tarpeeksi tekijöitä ja osaajia, jotka veisivät läpi vaativat hankkeet.

Poikkeuksellinen työehtosopimuskierros päätökseen

Rakennusteollisuus RT:n työehtosopimukset tällä kierroksella on nyt kokonaisuudessaan neuvoteltu. Jälleen kerran tes-kierros oli omanlaatuisensa ja sisälsi ennen näkemättömiä kiemuroita.

Harvoin on maan hallitus ottanut näin aktiivista otetta työehtosopimusasioihin. Hallitus aloitti yhteiskuntasopimuksella, jatkoi pakkolaeilla ja tyytyi kilpailukykysopimukseen (kiky). Yhteiskuntasopimus muutti matkan varrella muotoaan ja pakkolait vedettiin pois eduskunnasta.

Oikea asenne on avain laatuun

Vielä tuossa kevään korvilla tuntui siltä, että olisin yhtä lailla voinut kirjoitella kokoelman suomalaisista sananlaskuista. Vaatimattomuus kaunistaa. Vaikeneminen on kultaa. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Minä en ole mikkään, enkä vähän päästä sekkään… Mutta ilokseni voinkin kirjoittaa Rakentamisen Laatuteko 2016 -kilpailun erinomaisista osallistujista, joita ilmoittautumisajan alkupuolen hiljaiselon jälkeen kertyi oikein mukavasti.

Sovitaanko paikallisesti?

Paljon puhetta ja parranpärinää jo noin vuoden päivät aiheuttanut paikallinen sopiminen tuppaa jäämään torsoksi, jos siitä nyt sitten ylipäätään päästään sopuun. Kirjoittelen nimittäin tätä kirjoitusta hetkellä, jossa asiaan ei ole tullut oikeastaan mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Asiaa jahkataan joka päivä milloin missäkin mediassa, mutta niitä päätöksiä odotellessa tuntuu nuoruus hupenevan. Jahkatijahka, jahkatijahka…

Torsoksi se mielestäni jää, jos käy niin että vain työnantajaliittoon kuuluvat yritykset voivat sopia asioista paikallisesti.

Työ tekijäänsä kotouttaa

VRJ Länsi-Suomen leivissä on vuosikymmenten saatossa työskennellyt rakennusalan
ammattilaisia lähes jokaiselta maailman mantereelta. Näin ollen RT:n tiedottajan haastattelema toimitusjohtaja Henrik Bos hiukan hämmästelee kiinnostusta kansalaisuuksien kirjoa kohtaan. Bos kertoo, että hänen oma isänsä on Hollannista Suomeen tullut maahanmuuttaja ja samalla korostaa, ettei työntekijässä olennaista ole se, minkä maan passi hänellä on taskussaan, vaan se, minkälaiset työkalut pysyvät hänen kädessään.