Maankäyttö- ja rakennuslain vastuusääntelyn vaikutukset tulee arvioida

Ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkosen kommentoi Rakennuslehdessä (19.3). maankäyttö- ja rakennuslain vastuusuhteiden sääntelyä, jota on valmisteltu hallitusohjelmakirjauksen pohjalta. Mikkonen toteaa haastattelussa, että ”viiden vuoden vastuumallia mietittiin yhdessä alan kanssa.”

On totta, että alaa on kuultu ja pykäläluonnokset ovat menneet alun perin esitetyistä osin parempaan suuntaan. Esityksessä on kuitenkin edelleen merkittäviä epäkohtia, eikä Rakennusteollisuus RT esimerkiksi kannata pakottavaa viiden vuoden vastuuaikaa, jota ollaan tuomassa lakiin.

Teräsrakentamisen tulevaisuus näyttää monella tavalla hyvältä

Tällä hetkellä rakentamiseen liittyvät keskustelut ovat enimmäkseen rakennusmateriaalien vastakkainasettelua. Solvataan sitten puuta, betonia tai terästä, niin kaikki tuntuu pyörivän Maankäytön- ja rakennuslain uudistumisen ympärillä ja erityisesti siihen suunnitellussa hiilijalanjälkilaskennassa. Teräsrakenteet rakennuksissa eivät ole maailman vanhin keksintö. Ne alkoivat yleistyä vasta noin sata vuotta sitten. Ensimmäisinä teräksestä tehtiin rautatieasemia ja siitä kehitys jatkui aika pian muihinkin rakennustyyppeihin rinta rinnan muiden materiaalien kanssa. Kautta aikojen rakennusmateriaalit ovat kulkeneet käsi kädessä ja nyt tuntuu, että ollaan vastakkain joka asiassa.

Kehitys kehittyy ja jännitys tiivistyy – onko rakentamisen tietomallintaminen vihdoin läpimurron kynnyksellä?

Tietomallintaminen rakennushankkeissa on kulkenut pitkän matkan. Ensimmäisiä malleja tehtiin 90-luvulla ja jo tuolloin puhuttiin tietomallintamisen tuloillaan olevasta läpimurrosta. Siitä asti olemme sitä toiveikkaina odottaneet, mutta ehkäpä nyt pääsemme sitä viimein todistamaan.

Tietomallintamisen kehitys on kulkenut suhteellisen loogisen ja ennalta-arvattavan polun. Ensi alkuun suunnittelijat tekivät siitä työkaluja omaa arkeaan helpottamaan, seuraavassa vaiheessa rakennustuotteiden valmistajat ja rakentajat alkoivat nähdä siinä mahdollisuuksia oman työnsä tehostamiseen sekä logistiikan ja hankintojen parempaan hallintaan. Nyt ollaan ottamassa seuraavaa askelta, jonka myötä kiinteistöjen omistajat ja käyttäjät pystyvät hyödyntämään tietomallien sisältöä rakennusten ylläpidossa ja huollossa.

Vuokrasääntely haittaisi työvoiman liikkuvuutta ja pahentaisi asuntopulaa – vastaus on huolehtia asuntotuotannon edellytyksistä ja riittävästä tarjonnasta

Turun yliopiston tutkijat ehdottavat asuntopoliittisen kehittämisohjelman taustaselvityksessä vuokrasääntelyä keinoksi hillitä vuokrien nousua (KL 17.11.). Tutkijoiden tarjoama lääke on väärä ja perustuu virheelliseen diagnoosiin. Vuokrat nousevat siellä, missä vuokra-asunnoista on pulaa. Vuokrasääntely pahentaisi vuokralaisten tilannetta entisestään.

Taloustieteilijät ovat laajasti yksimielisiä vuokrasääntelyn haitallisista vaikutuksista. Vuokrasääntely vähentäisi vuokra-asuntojen tarjontaa, mikä pahentaisi asuntopulaa. Tämä taas vaikeuttaisi työvoiman liikkuvuutta sekä hidastaisi talouskasvua.

Rakennusalalle on tarjolla vihreä oksa

Vastuullisuus ja ympäristövastuu, ilmastotavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Siinä pieni listaus isoista teemoista, jotka olivat pinnalla kaksi vuotta sitten, kun aloitin Rakennusteollisuus RT:n hallituksen puheenjohtajana. Nämä päämäärät ovat itsellenikin tärkeitä, ja niiden takana on ollut helppo seistä.

Päästöt alas rakentamalla

Mikä on kansainvälisten ilmastosopimusten arvo, jos maailman suurimmat valtiot eivät ole sitoutuneita niihin? Tai miten olisi mahdollista saavuttaa kunnianhimoiset päästövähennykset, jos teollisuus ei sitoudu tavoitteisiin ja edistä niitä tehokkaasti toimillaan? Lopputulos olisi molemmissa tapauksissa huono: ilman suuria toimijoita emme tule saavuttamaan päämääräämme.

Betoniala kääri hiilihihansa ja ryhtyi toimiin

Betonirakentamista on leimannut viime vuosina voimakas keskustelu, missä betonin ja erityisesti sen pääraaka-aineen sementin tuottama CO2-päästö on tuomittu yhdeksi merkittäväksi ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Kritiikissä on perää, mutta osa siitä osuu ohi maalinsa.

Betonirakentamisen globaalisti korkea kasvihuonekaasupäästötaso, arviolta 5–7 prosenttia maailman CO2-päästöistä, johtuu Kiinan äärettömän kovasta rakentamisen tahdista. Yli puolet maailman betonista tuotetaan Kiinassa sen omaa kotimaista käyttöä varten. Uskomaton faktatieto on, että Kiina tuotti 2010-luvulla kolmessa vuodessa enemmän betonia kuin suurvalta USA koko 1900-luvulla (1). Tälle halulle kehittyä ja rakentaa Kiinaa meidän on vaikeaa tehdä mitään.

Rakennetaan silta yli epävarmuuden

Epävarmuus. Se tuntuu olevan ainoa asia, josta voimme tässä ajassa olla varmoja. Talouden näkymät ja yritysten tulevaisuus, ihmisten työpaikat ja terveystilanne. Näitä meidän on koronan myötä entistäkin vaikeampaa, jopa mahdotonta ennustaa.

Harmauden keskellä on näkynyt myös valonpilkahduksia. Yksi näistä on ollut rakentaminen, joka on tähän saakka selvinnyt kriisistä suhteellisen pienin vaurioin. Toisin kuin monessa Euroopan maassa, Suomessa on onnistuttu pitämään työmaat auki. Hankkeet ovat edenneet ja työpaikat on saatu valtaosin säilytettyä.

Ilmastopäästöjen leikkaamisen kunnianhimoa olisi varaa kasvattaa reilusti

Rakennettu ympäristömme on merkittävä ilmastopäästöjen lähde. Rakennusteollisuuden vähähiilisyystiekartan mukaan rakennetun ympäristön päästöt ovat vuositasolla noin 17 Mt-CO₂ eli lähes kolmannes Suomen ilmastopäästöistä.

Yksi usein esille nouseva osakokonaisuus on rakennusmateriaalien valmistuspäästöt. Tiekartan mukaan niiden yhteismäärä on noin 2 Mt-CO₂ vuodessa, eli nelisen prosenttia kokonaispäästöistämme.

Puu on kelpo rakennusmateriaali, mutta se ei ratkaise rakentamisen päästöjä

Julkisessa keskustelussa on jälleen viime aikoina julistettu puun olevan ylivoimainen vaihtoehto rakentamisen vähähiilisyyttä edistettäessä. Myös ympäristöministeriö on nostanut puurakentamisen yhdeksi ilmastotavoitteiden ratkaisevaksi tekijäksi.

Ministeriön tavoitteet ovat pysäyttäviä: esimerkiksi asuinkerrostaloissa ministeriö kaavailee puurakentamisen markkinaosuuden yli 15-kertaistamista nykytilanteesta vain viidessä vuodessa. Perusteluksi se nimeää betonia pienemmät päästöt. Näkemyksessä on kuitenkin huomattava mittakaavaharha.