Rakennusliikkeillä on ratkaisuja kosteudenhallintaan

Lähes viikoittain saa lukea, että kosteudenhallinta on pettänyt rakentamisessa tai jossakin rakennuksessa on todettu sisäilmaongelmaa. Perusteltua tai ei – käytännössä lähes aina syyttävä sormi osoittaa rakentajan suuntaan. On inhimillistä yrittää löytää vastuullinen taho, joka tieten tahtoen olisi halunnut tehdä huonoa laatua ja kosteusongelmaa. Ahne urakoitsija sopii monien mielestä hyväksi syylliseksi.

Joskus tilanne voi myös olla niin, että rakentaja on tehnyt jonkin rakenteen väärin, koska suunnitelma on ollut puutteellinen tai sen sisältöä ei ole ymmärretty tai suunnitelmien mukaan ei ole pystytty rakentamaan.

Miksi kouluissa on homeongelmia?

Mediassa esitetään yksinkertaisena totuutena syy kosteus- ja homevauriolle: rakentajan huolimattomuus ja taitamattomuus. On älyllistä epärehellisyyttä kohdistaa varsin laaja syy-seurausketju yhteen osapuoleen, toki rakentajatkaan eivät ole virheettömiä. Urani aikana (RI 1977) olen ollut mukana rakentamassa ja saneeraamassa useita julkishallinnon kiinteistöjä ja tässä muutamia huomioita.

Normien mukaan rakennukset suunnitellaan tasalämpöisiin olosuhteisiin, sisäilma n 21 astetta ja ilmanvaihto päällä kaiken aikaa.  Ongelmista iso osa poistuisi, jos käyttäjät huolehtisivat edes näistä kahdesta perusasiasta.

Miksi juuri kuntien kiinteistöt homehtuvat?

”Jos haluaa tietää mitkä ovat kaupungin kiinteistöjä, niin riittää, kun kiipeää vesitorniin ja katsoo mitkä katot ovat ruosteessa.” Vaikka sanonta on kärjistetty, se ei ole ihan tuulesta temmattu.

Sisäilmaongelmat ovat valitettavan tuttuja niin päiväkodeissa, kouluissa kuin kunnantaloissakin. Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoiden mukaan ongelmia on erityisesti vanhoissa rakennuksissa ja kuntien kiinteistöissä. Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita esiintyy 12–18 prosentissa koulujen ja päiväkotien kerrosalasta.

Rakentajat vastatkoot virheistä – omista ja kaikkien muiden!

 

Tilaan ompelijalta mekon, johon toimitan itse kankaan, mitat ja kaavat, joiden mukaan toivon sen tehtävän. Kun mekko on valmis, se on vähän liian kireä ja saumat risahtavat kiskoessani sen päälleni. Pesussa mekko värjäytyy riemunkirjavaksi ja kutistuu käyttökelvottomaksi. Tämän jälkeen haukun luonnollisesti ompelijan, joka on tehnyt sutta ja sekundaa.

Viime aikojen keskustelu homekouluista ja rakentamisen kosteusvaurioista on paikoin läikkynyt yli äyräiden. Rakentajia ryöpytetään välillä aiheestakin, mutta usein jää näkemättä kokonaiskuva ja se, kuinka asioita voitaisiin ratkaista.

Sisäilmaongelmien ratkaiseminen vaatii erityisosaamista

Kosteus- ja homevaurioiset rakennukset ja näiden epäonnistuneet korjausyritykset ovat yleistyneet sitä mukaa kun suuri osa kiinteistökannastamme on tullut peruskorjausikään. Esimerkiksi 1960- ja 70-lukujen rakennusbuumissa käytettiin monia rakenneratkaisuita, jotka sittemmin ovat osoittautuneet riskialttiiksi. Etenkin kuntien omistuksessa on lukuisia vuosien saatossa vaurioitumaan päässeitä rakennuksia. Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat rasittavatkin noin joka neljättä suomalaislasta.

Kosteudenhallinta on tahtolaji

Talonrakentamisen kosteudenhallinnan eteen on tehty töitä vuosikymmeniä. Rakennusteollisuus RT on laatinut materiaalia aiheeseen jo 1990-luvulla, samaten esimerkiksi betonin kosteudenhallinnasta on tehty tutkimusta jo pitkään.

Missä on sitten vika, kun ainakin julkisuuden perusteella rakentamisen kosteudenhallinta pettää liki kohteessa kuin kohteessa? Sisäilmaongelmaisia kohteita on paljon, mutta kuinka hyvin voidaan vetää suora johtolanka kosteudenhallinnan ja sisäilmaongelman välille?