Pidetään(kö) maa asuttuna, asuntojen koko ja hinta sekä ilmastonmuutos – näissä aineksia vaalivuoden kaupunkikeskusteluun

Vuodesta 2019 tulee vilkas ja kiinnostava kaupungistumiseen, kaupunkikehitykseen ja kaupunkielämään liittyvissä kysymyksissä. Jo pelkästään kevään eduskuntavaalit nostavat intensiteettiä, mutta myös sote-uudistus ja sen vaikutukset kaupunkeihin palaavat keväällä otsikoihin. Lisäksi isona kysymyksenä moniin kaupunkiaiheisiin liittyy ilmastonmuutos, johon on alettu vähitellen suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Nostan esiin seuraavaksi muutamia keskeisiä teemoja kuten aluekehitys, asumisen hinta ja muodot, liikenne ja liikkuminen sekä monipaikkaisuus.

Rakentamisen korkeasuhdanne jatkuu

Rakentaminen kasvaa tänä vuonna jo kolmatta vuotta peräkkäin nopeammin kuin kokonaistuotanto. Ennakkotietojen perusteella rakentamisen kasvu on kuluvana vuonna ollut sekä arvonlisäyksellä että rakennusinvestoinneilla mitattuna keskimäärin vajaat 6 prosenttia. Kasvuvauhti on kuitenkin hidastumaan päin.

Rakentamisen lähiajan kehityksen kannalta mielenkiintoisin seurattava sektori on uudistalonrakentaminen. Korjaus- ja infrarakentamisella on tietysti suuri merkitys alan kehitykselle, mutta nämä sektorit ovat huomattavasti vähemmän alttiita suurille suhdannevaihteluille toisin kuin uudistalonrakentaminen.

Mikä on tärkein asia, mistä kunnanvaltuutetut päättävät

Varhaiskasvatuksen järjestäminen, homekoulujen korjaaminen, kevyen liikenteen väylien parantaminen vai liikuntahallin rakentaminen? Merkittävin on kuitenkin kaavoitus, jolla varmistetaan rahojen riittäminen näihin kaikkiin.

Kuntapäättäjille tehdyn kyselyn mukaan onnistuneella kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla edistetään parhaiten kunnan elinvoimaisuutta. Ne ratkaisevat pitkälti, kuinka kunta onnistuu houkuttelemaan uusia asukkaita ja työpaikkoja tarjoavia yrityksiä – eli käytännössä verotuloja.

Kilpailuvirastolta hyviä ideoita asuntotuotannon vauhdittamiseen

Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi muutama viikko mielenkiintoisen rakentamisen sääntelyyn liittyvän raportin. Jo raportin nimi, Tarjonnan tiellä – rakentamisen sääntely ja paradigmaattisen muutoksen tarve, kertoo siitä, että loputtoman sääntelyn tie on viraston mielestä kuljettu loppuun, ainakin mikäli kasvukeskusten asuntotuotantotarpeeseen halutaan vastata. Virastolla on tunnetusti uskallusta tarttua arkoihinkin aiheisiin, ja kun raportin tekijä Ari Ahonen on pitkään seurannut rakentamista, huomioihin on syytä suhtautua vakavasti. Aihepiiri on erityisen ajankohtainen juuri nyt kuntavaalien vuoksi, kunnissahan sääntelyn painopiste on.

Kasvuvyöhykkeiden voima on eri alueiden keskinäisessä verkottamisessa

Suomessa on viime vuosina ryhdytty aiempaa aktiivisemmin keskustelemaan kasvuvyöhykkeistä, ja ainakin Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -vyöhykkeen osalta kaupunkien välistä yhteistyötä on tehty Suomen kasvukäytävä -nimellä. Valtiovalta on ensimmäistä kertaa osaltaan tunnistanut ja tunnustanut kasvuvyöhykkeiden mahdollisuudet sekä tehnyt konkreettisen sopimuksen Suomen kasvukäytävän toimijoiden, kuntien ja maakuntaliittojen sekä Pohjoisen kasvuvyöhykkeen toimijoiden kanssa.

Pidetään ”maa asuttuna”?

Meillä keskustellaan jatkuvasti täytyisikö Suomi pitää asuttuna. Viimeksi aihetta sivusi pääministeri Juha Sipilä puhuessaan keskustan puoluevaltuustolle joitakin viikkoja sitten. Vaikka itse kysymyksenasettelu mielletäänkin intuitiivisesti järkeväksi ja asianmukaiseksi, se ei välttämättä ole lainkaan sitä.

Suomessa on voimassa vapaus valita kotikuntansa. Siinä mielessä ajatus jonkin paikan pitämisessä asuttuna vapaaehtoisuuteen ja valinnanvapauteen perustuvassa mallissa tuntuu oudolta. Kuka asuttaisi ihmiset ja miten?

Asemanseutujen aarre odottaa löytäjäänsä

Suomi saadaan kasvuraiteille antamalla kaupungistumiselle vauhtia ja ottamalla asemanseuduista täysi hyöty irti.

Kaupungistuminen on talouden moottori ja aikamme megatrendi, niin maailmalla kuin meillä Suomessakin. Helsingin seutu on yksi nopeimmin kasvavista metropoleista Euroopassa. Suomen seitsemän suurinta kaupunkiseutua saavat lähes miljoona asukasta lisää vuoteen 2050 mennessä.

Kaupunkien kasvun esteet ovat Suomessa jarruttaneet koko talouskasvua.

Uudisrakentaminen lähtökuopassa?

VTT on tuoreessa Asuntotuotantotarve 2040 -tutkimuksessa selvittänyt, miten paljon ja minne jatkossa tulisi rakentaa. Vuotuinen kokonaistarve on keskimäärin 30 000 uutta asuntoa, mikä on hieman enemmän kuin viime vuosien arvioitu tarve ja toteutunut tuotanto. Kuitenkin rakentaminen ja LVI-asennus ovat sinnitelleet jo neljä vuotta alhaisen uudisrakentamisen kourissa.

Miljoona asuntoa väärässä paikassa

VTT:n tekemä Asuntotuotantotarve 2040 -selvitys julkistettiin tammikuun lopulla. Selvityksen keskeisin tulos oli, että jatkossa uudisasuntojen tuotanto painottuu vahvasti suurille kaupunkiseuduille. Helsingin seutukunnan osuus koko maan tarpeesta on puolet. Jos tähän lisätään kolme seuraavaksi suurinta kaupunkiseutua, Tampere, Oulu ja Turku, nousee neljän suurimman osuus jo 75 prosenttiin koko tarpeesta. Tämä siis sillä oletuksella, että suurten kaupunkiseutujen väestömäärät jatkavat kasvuaan entisten vuosien tapaan.

Markkinoiden eriytyminen alkoi näkyä vahvasti jo viime vuonna.

Minä haluan täyteen ahdetun Helsingin

Harri Hautajärvi kritisoi Helsingin Sanomien kolumnissaan (29.11) kaupungin uutta yleiskaavaehdotusta vanhakantaiseksi, koska se perustuu myytille tiivistämisen ekotehokkuudesta. Hautajärvi viittaa arkkitehti Pasi Toiviaisen taannoiseen kirjoitukseen, joka tosin lähemmässä tarkastelussa sai tiukkaa kritiikkiä osakseen. En tunne kaavanlaatijoiden perimmäisiä aivoituksia, mutta kuvittelen, että lähtökohtana on ollut kestävä ja vetovoimainen kaupunki.