Asuminen on noussut yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Maan hallitus pohtii kohtaanto-ongelmaa eli entistä parempaa työn ja asumisen yhteen sovittamista. Rakennusalalta on jo jonkin aikaa saatu positiivisia näkymiä, patoutunut kysyntä purkautuu tällä hetkellä rakentamisessa. Myös rakentamisen sääntelyn tarkasteleminen on ajankohtaisena poliittisella agendalla. Lue loppuun
Viime perjantaina vetäisin iltapäiväteen väärään kurkkuun lukiessani YLE:n verkkouutisista Vantaan apulaiskaupunginjohtajan Hannu Penttilän haastattelua. Juttu oli otsikoitu ”Kimppa-asumisesta ratkaisu pääkaupunkiseudun asuntopulaan?”. Kimppa-asumisessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta siinä väläytettiin kolhoosia radikaalimpaakin vaihtoehtoa asuntotilanteeseen, jota pakolaisten maahantulo entisestään kiristää.
Toimittaja kirjoitti: ”Siihen, pitäisikö rakennusliikkeet pakottaa antamaan asuntojaan nykyistä edullisemmin käyttöön, Penttilä ei suoraan halua ottaa kantaa vaan siirtää pallon hallitukselle.”
Hallitus vaikuttaa ohjelmallaan todellisuuteen, jossa rakentamisen taso on alhainen, pientalorakentamisessa jopa historiallisen alhainen. Valtio menettää verotuloja ja alhaisempi työllisyys aiheuttaa valtiolle ja kunnille suoria ja välillisiä kustannuksia ja pienentää yksityistä kulutusta. Kaavoittamalla riittävästi tontteja ja rakentamalla enemmän voidaan vaikuttaa myös tonttien ja asuntojen hintoihin, jotka erityisesti pääkaupunkiseudulla ovat ylittäneet kipukynnyksen.
