Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusimisen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä

Kotien pakkoremontit ja Suomelle koituvat hurjat kustannukset ovat nousseet viime aikoina otsikoihin valmisteilla olevasta energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Kohujutut ovat kuitenkin ennenaikaisia ja todennäköisesti lietsovat turhaa huolta, sillä direktiivi hakee vielä lopullista muotoaan.

Euroopan parlamentti hyväksyi Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ITREn tekemän ehdotuksen EPBD:n päivityksestä viime viikolla. Työ jatkuu nyt kolmikantaneuvotteluissa eli trilogissa komission, neuvoston ja parlamentin kesken kompromissin aikaansaamiseksi. Pääsiäisen jälkeen alkavat neuvottelut saataneen päätökseen kesällä tai alkusyksyyn mennessä, jolloin tiedämme tulevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden täytyy sen jälkeen viedä nämä vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön, jotka astuisivat voimaan noin vuoden 2026 alussa.

Säästämällä rakennuksissa energiaa voimme parantaa paitsi maailmaa myös viihtyisyyttä

Päästöjen vähentämisessä rakennusten energiatehokkuuden lisääminen on nenän edessä roikkuva hedelmä, joka kannattaa poimia ensimmäiseksi. Oikein tehtynä saamme samalla tiloja, joissa on entistä miellyttävämpi olla.

Energiansäästö ja energiaomavaraisuus ovat nousseet hyveiksi energian rajujen hintaheilahteluiden ja saatavuusongelmien sekä ilmastonmuutoksen etenemisen myötä.
Sen sijaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole riittävästi tunnistettu rakennetun ympäristön merkitystä energiansäästötalkoissa.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivitysehdotus on sekava ja lisäisi komission toimivaltaa

Euroopan komissio julkaisi joulukuun puolessavälissä uuden version rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Direktiivi on osa komission suurempaa Fit For 55 -kokonaisuutta, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 % nykyisestä vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Direktiivi on päivittynyt pienin askelin jo aikaisemmin, mutta nyt ehdotettu muutos on selkeästi aivan eri kokoluokkaa.

Suurelle yleisölle tutuin termi nykyisestä direktiivistä lienee ”lähes nollaenergiarakennus”, NZEB (nearly zero-energy building). Tämän rinnalle ja vielä pidemmälle tullaan nyt tuomaan uusi käsite ”päästötön rakennus”, ZEB (zero-emission building). Suurimmat muutokset koskevat energiantarvetta, jolle komission toimesta on nyt ensimmäistä kertaa ehdotettu ylärajaa.

Mitä jos alettaisiin oikeasti mitata rakennusten energiatehokkuutta materiaali- ja teknologianeutraalisti?

Rakennusten energiatehokkuutta sääntelevän E-lukulaskennan perustukset horjuvat, kun sähkö on kääntymässä pahiksesta hyvikseksi. Myös massiivipuurakentamisen saamat helpotukset muuttuvat entistäkin aiheettomimmiksi, kun ympäristönäkökohtia arvioidaan jatkossa vähähiilisyyden sääntelyn kautta. Samaan aikaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksen kanssa tulee poistaa energiatehokkuuden ohjauksesta tarpeettomat rangaistus- ja armahduskertoimet.

Vähähiilisyyden lupaukset lunastettava rohkealla yhteistyöllä

Kiinteistö- ja rakennusalan toimijoilta odotetaan mittavia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tavoiteohjelmat, materiaalineutraalius ja avoimuus ovat hyviä lähtökohtia rakennusalan yhteisille pyrkimyksille.

New Yorkissa syyskuussa 2019 järjestetty YK:n ilmastokokous siivitti suuren määrän valtioita, kaupunkeja ja kansainvälisiä suuryrityksiä entistä kunnianhimoisempiin hiilineutraaliustavoitteisiin. Kokouksessa muun muassa 77 maata ja 87 yritystä sitoutuivat hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä tavoitteenaan rajoittaa maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen. Lähtökohtana oli hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n edellisvuonna julkaisema raportti.

Asumisen hiilijalanjälkeen vaikutetaan nopeiten energiatehokkuudella

Rakennukset edustavat suurta osaa hiilijalanjäljestä. Asuinrakennuksia ja kesämökkejä on Suomessa noin 1,8 miljoonaa, ne edustavat suurta osaa kaikista rakennuksista ja jokainen asuu jossakin. Uudisrakentamisen määräysten vaikutus hiilijalanjälkeen on hidasta ja nopeammat keinot liittyvät käytönaikaiseen korjausrakentamiseen ja tarpeenmukaisen käytön lisäämiseen. Viisas omistaja varautuu nouseviin energianhintoihin tulevissa remonteissaan jo nyt.

On tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että myös rakentamisessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota vähähiilisyyteen. Samalla on kuitenkin muistettava, että rakennukset ovat pitkäikäisiä, ja koko rakennuskannan hiilijalanjälkeen vaikuttamisessa pelkästään rakennuskannan uudistumiseen luottaminen on liian hidasta.

Massiivipuurakenteiden energiamääräysten helpotukset tarkoittavat toteutuessaan paluuta 1960-luvulle

Samaan aikaan kun ympäristöministeriö edistää puurakentamista ympäristöperusteisiin vedoten, se on uusissa energiamääräyksissään antamassa massiivipuisille rakenteille merkittäviä helpotuksia. Rakennusteollisuus RT:n teettämien laskelmien mukaan massiivipuisen asuinkerrostalon vuotuinen energiankulutus ja hiilijalanjälki kaksinkertaistuisivat verrattuna määräysten mukaisiin muihin kerrostaloihin.

Ensi vuoden alussa voimaan tulevan rakennusten energiatehokkuusasetuksen mukaiset talot ovat lähes nollaenergiarakennuksia. Ne ovat erittäin energiatehokkaita ja niiden hyvin vähäinen energian tarve katetaan uusiutuvista lähteistä. Sääntöön on kuitenkin tulossa yksi poikkeus: massiivipuiset rakennukset.

Rakentamisen jäte – uhka ympäristölle vai tuhlattua raaka-ainetta?

Kiinteistö- ja rakennussektori on valtavien volyymiensä takia eri resurssitehokkuustarkastelujen keskiössä. Rakentamisen energiatehokkuutta on kiristetty tiheään tahtiin matkalla kohti lähes nollaenergiarakentamista. Materiaalitehokkuuden osalta rakentamisen jätteisiin ja niiden hyödyntämiseen vaikuttaa Euroopan unionin 2008 antama jätedirektiivi, joka velvoittaa jäsenvaltiot tehostamaan jätteen kierrätystä. Uusia tavoitteita annettaneen, kun komissio joulukuun alussa julkaisee uuden lempilapsensa kiertotalouden toimenpideohjelman.

Rakentamisen sietämätön kestävyys

Rakennusten kestävyyden arviointi on taitolaji. Siitä ovat kiinnostuneita niin lainsäätäjät kuin vapaaehtoisten luokitusjärjestelmien markkinamiehet. Vaikeusastetta kasvattavat rakennuksen pitkä elinkaari, sen osana toimivien rakennustuotteiden vaikutus teknisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin, eri ympäristövaikutukset, turvallisuuden ja terveellisyyden eri näkökohdat sekä elinkaarikustannukset. Mitä ottaa mukaan, mitä jättää pois? Millä mitata ja lopulta arvioida ja luokitella?