Betonia vähähiilisenä, kiitos

Rakennusala ryhtyi tositoimiin vähähiilisen rakentamisen suhteen vasta muutama vuosi sitten, ainakin päätellen vähähiilisiin rakennustuotteisiin kohdistuvasta kysynnästä. Äkisti virinnyt kysyntä sai myös betoniteollisuuden liikekannalle vähähiilisyyden suhteen.

Vähähiilinen betonirakentaminen perustuu vähähiiliseen sementtiin, jossa merkittävä osa klinkkeristä on korvattu pienipäästöisellä masuunikuonalla. Masuunikuonaan perustuva vähähiilisyys on turvallinen ratkaisu, koska kuonaa on käytetty betonissa jo vuosikymmeniä. Tekniikka on siis koeteltua, vähähiilisten betonien käyttäytyminen ja ominaisuudet tunnetaan hyvin, eikä materiaaliin liity tuntemattomia ”uutuusriskejä”.

Betoni kuivuu – ketä kiinnostaa?

Pari vuotta sitten Lahdessa aloiteltiin uuden monitoimitalon rakentamista. Aikana, jolloin Rakokiven Maalarinpolun ja Moreeniraitin kulmassa ei ollut vielä kuoppaakaan kaivettuna, starttasi myös Terve betonirakenteinen koulu -kehityshanke kulkemaan varsinaisen rakennustyön rinnalla. Yksi kehityshankkeen osa-alueista oli viestintä: mahdollisimman avoin, monipuolinen, osapuolet yhdistävä ja ennen kaikkea selkosanainen suurelle yleisölle, tulevat käyttäjät huomioiden aina koululaisia myöten.

Kyllä, rakentamisesta voi puhua kiinnostavasti ja ilman insinöörislangia, etenkin kun asialle laitetaan kolme viestijää, joista yhdelläkään ei ole insinööritaustaa. Kaltaistani humanistia kannattaa käyttää koekaniinina, jos alan ulkopuolisille halutaan kertoa vaikkapa… betonin kuivumisesta!

Ohjaako vähähiilisyyden tavoite rakentamista viisaasti?

Rakentamismääräyksiin on tulossa kokonaan uutena toiminnallisena vaatimuksena vähähiilisyys ja sen ohjauskeinoksi niin sanottu hiilikatto. Hiilikatolla tarkoitetaan laskennallista enimmäishiilipäästöä (kg- CO2e/m2,a), jota rakennus ei saa elinkaarensa aikana ylittää.

Konseptitasolla vaatimus rakennuksen vähähiilisyydestä kuulostaa yksinkertaisen toimivalta tavoitteelta, mutta on silti paikallaan pohtia, ohjaako se rakentamista viisaasti.

Hiilipäästöjen ilmoittaminen edellyttää uusia työkaluja

Kaavoitus- ja rakennuslain myötä tulossa oleva vähähiilisyyssääntely on saanut rakentajat kiinnostumaan rakennustuotteiden ympäristövaikutuksista – käytännössä niiden hiilipäästöistä. Tämä on positiivinen asia. Ongelmia synnyttää se, että työkalumme ovat näiden tietojen kommunikointiin kovin kankeat ja byrokraattiset. Meiltä puuttuu yhteisesti hyväksytty tapa tuotteen hiilipäästön ilmoittamiseen.

Betoniala kääri hiilihihansa ja ryhtyi toimiin

Betonirakentamista on leimannut viime vuosina voimakas keskustelu, missä betonin ja erityisesti sen pääraaka-aineen sementin tuottama CO2-päästö on tuomittu yhdeksi merkittäväksi ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Kritiikissä on perää, mutta osa siitä osuu ohi maalinsa.

Betonirakentamisen globaalisti korkea kasvihuonekaasupäästötaso, arviolta 5–7 prosenttia maailman CO2-päästöistä, johtuu Kiinan äärettömän kovasta rakentamisen tahdista. Yli puolet maailman betonista tuotetaan Kiinassa sen omaa kotimaista käyttöä varten. Uskomaton faktatieto on, että Kiina tuotti 2010-luvulla kolmessa vuodessa enemmän betonia kuin suurvalta USA koko 1900-luvulla (1). Tälle halulle kehittyä ja rakentaa Kiinaa meidän on vaikeaa tehdä mitään.

Ilmastopäästöjen leikkaamisen kunnianhimoa olisi varaa kasvattaa reilusti

Rakennettu ympäristömme on merkittävä ilmastopäästöjen lähde. Rakennusteollisuuden vähähiilisyystiekartan mukaan rakennetun ympäristön päästöt ovat vuositasolla noin 17 Mt-CO₂ eli lähes kolmannes Suomen ilmastopäästöistä.

Yksi usein esille nouseva osakokonaisuus on rakennusmateriaalien valmistuspäästöt. Tiekartan mukaan niiden yhteismäärä on noin 2 Mt-CO₂ vuodessa, eli nelisen prosenttia kokonaispäästöistämme.

Puu on kelpo rakennusmateriaali, mutta se ei ratkaise rakentamisen päästöjä

Julkisessa keskustelussa on jälleen viime aikoina julistettu puun olevan ylivoimainen vaihtoehto rakentamisen vähähiilisyyttä edistettäessä. Myös ympäristöministeriö on nostanut puurakentamisen yhdeksi ilmastotavoitteiden ratkaisevaksi tekijäksi.

Ministeriön tavoitteet ovat pysäyttäviä: esimerkiksi asuinkerrostaloissa ministeriö kaavailee puurakentamisen markkinaosuuden yli 15-kertaistamista nykytilanteesta vain viidessä vuodessa. Perusteluksi se nimeää betonia pienemmät päästöt. Näkemyksessä on kuitenkin huomattava mittakaavaharha.

Ympäristöministeriön ajama vähähiilisyys on tehotonta ja tähtitieteellisen kallista

Rakennusteollisuus RT on laatinut alkuvuonna tiekartan kohti vähähiilisyyttä. Työn ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin hiilijalanjäljen nykytila. Se osoitti monien jo ennestään tunteman asian: energiankäyttö dominoi. Rakennetun ympäristön ja rakentamisen 17 megatonnin kokonaispäästöistä vain 2 kertyy talonrakentamisen materiaaleista. Tämä taas kertoo, että alan päästövähennyspotentiaali on eritoten energian tuotannossa ja rakennusten energiatehokkuudessa.

Ympäristöministeriö ajaa kuitenkin yhä voimallisemmin puurakentamista merkittävänä keinona saavuttaa vähähiilisyys.