Vuokrasääntely haittaisi työvoiman liikkuvuutta ja pahentaisi asuntopulaa – vastaus on huolehtia asuntotuotannon edellytyksistä ja riittävästä tarjonnasta

Turun yliopiston tutkijat ehdottavat asuntopoliittisen kehittämisohjelman taustaselvityksessä vuokrasääntelyä keinoksi hillitä vuokrien nousua (KL 17.11.). Tutkijoiden tarjoama lääke on väärä ja perustuu virheelliseen diagnoosiin. Vuokrat nousevat siellä, missä vuokra-asunnoista on pulaa. Vuokrasääntely pahentaisi vuokralaisten tilannetta entisestään.

Taloustieteilijät ovat laajasti yksimielisiä vuokrasääntelyn haitallisista vaikutuksista. Vuokrasääntely vähentäisi vuokra-asuntojen tarjontaa, mikä pahentaisi asuntopulaa. Tämä taas vaikeuttaisi työvoiman liikkuvuutta sekä hidastaisi talouskasvua.

Laadullisemmalla asuntopolitiikalla parempaa asumista

Asuntotuotanto on noussut suurimmilla kaupunkiseuduilla ennätyslukemiin. Viime vuonna asuntoja valmistui poikkeuksellisen paljon – yli 40 000.  Tuotantomäärän kasvattamisen mahdollistanut politikka on siis onnistunut hyvin tavoitteissaan.

Asuntopula kaupungeissa on hallinnut asuntopoliittista keskusteluamme pitkään; siksi kiivainta keskustelua käydään määristä – euroista ja neliöistä. Monestakin syystä myös laadullisiin seikkoihin tulisi asuntopolitiikassa kiinnittää kasvavaa huomiota.

Taloyhtiölainojen kasvulla on myös hyviä puolia

Kuluneella viikolla taloyhtiölainoista ja niiden kasvusta on riittänyt paljon puhetta. Alkuviikosta sekä Nordea että Suomen Pankki tulivat ulos varoittaen asuntoyhteisöjen lainakannan nopeasta kasvusta sekä siihen liittyvistä riskeistä. Viimeksi tänään Hypoteekkiyhdistys nosti omassa asuntomarkkinakatsauksessaan varoittavan sormen pystyyn taloyhtiölainoihin ja sijoittajakysyntään liittyen. Velkaantumiskehityksestä on oltava hereillä ja on hyvä että riskeistä puhutaan, mutta ilmiön taustalla on myös hyviä puolia, jotka ovat keskustelussa jääneet taka-alalle.

Kolikon kääntöpuolena kasvaneissa taloyhtiölainoissa on vilkas asuntorakentaminen.

Kilpailuvirastolta hyviä ideoita asuntotuotannon vauhdittamiseen

Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi muutama viikko mielenkiintoisen rakentamisen sääntelyyn liittyvän raportin. Jo raportin nimi, Tarjonnan tiellä – rakentamisen sääntely ja paradigmaattisen muutoksen tarve, kertoo siitä, että loputtoman sääntelyn tie on viraston mielestä kuljettu loppuun, ainakin mikäli kasvukeskusten asuntotuotantotarpeeseen halutaan vastata. Virastolla on tunnetusti uskallusta tarttua arkoihinkin aiheisiin, ja kun raportin tekijä Ari Ahonen on pitkään seurannut rakentamista, huomioihin on syytä suhtautua vakavasti. Aihepiiri on erityisen ajankohtainen juuri nyt kuntavaalien vuoksi, kunnissahan sääntelyn painopiste on.

Katse vaihteeksi valmistuviin asuntoihin

RT:n lokakuun suhdannekatsauksessa asuntoaloitusten ennakoitiin kääntyvän laskuun vuonna 2017. Syynä on oletus erilaisten asuntorahastojen aktiivisuuden hiipumisesta, jotka vastaavat jo noin kolmanneksesta uusien kerrostaloja-asuntojen aloituksista. Avaan tätä ajatuksenjuoksua tarkemmin tässä kirjoituksessa.

Asuntotuotanto kääntyi selvään kasvuun kesällä 2015 ja on sittemmin kohonnut lukemiin, joita on viimeksi nähty vuosituhannen alussa. Kappalemääräinen kasvu on syntynyt ennen kaikkea asuntojen keskikoon pienentymisen seurauksena.

Pidetään ”maa asuttuna”?

Meillä keskustellaan jatkuvasti täytyisikö Suomi pitää asuttuna. Viimeksi aihetta sivusi pääministeri Juha Sipilä puhuessaan keskustan puoluevaltuustolle joitakin viikkoja sitten. Vaikka itse kysymyksenasettelu mielletäänkin intuitiivisesti järkeväksi ja asianmukaiseksi, se ei välttämättä ole lainkaan sitä.

Suomessa on voimassa vapaus valita kotikuntansa. Siinä mielessä ajatus jonkin paikan pitämisessä asuttuna vapaaehtoisuuteen ja valinnanvapauteen perustuvassa mallissa tuntuu oudolta. Kuka asuttaisi ihmiset ja miten?

Asemanseutujen aarre odottaa löytäjäänsä

Suomi saadaan kasvuraiteille antamalla kaupungistumiselle vauhtia ja ottamalla asemanseuduista täysi hyöty irti.

Kaupungistuminen on talouden moottori ja aikamme megatrendi, niin maailmalla kuin meillä Suomessakin. Helsingin seutu on yksi nopeimmin kasvavista metropoleista Euroopassa. Suomen seitsemän suurinta kaupunkiseutua saavat lähes miljoona asukasta lisää vuoteen 2050 mennessä.

Kaupunkien kasvun esteet ovat Suomessa jarruttaneet koko talouskasvua.

Uudisrakentaminen lähtökuopassa?

VTT on tuoreessa Asuntotuotantotarve 2040 -tutkimuksessa selvittänyt, miten paljon ja minne jatkossa tulisi rakentaa. Vuotuinen kokonaistarve on keskimäärin 30 000 uutta asuntoa, mikä on hieman enemmän kuin viime vuosien arvioitu tarve ja toteutunut tuotanto. Kuitenkin rakentaminen ja LVI-asennus ovat sinnitelleet jo neljä vuotta alhaisen uudisrakentamisen kourissa.

Miljoona asuntoa väärässä paikassa

VTT:n tekemä Asuntotuotantotarve 2040 -selvitys julkistettiin tammikuun lopulla. Selvityksen keskeisin tulos oli, että jatkossa uudisasuntojen tuotanto painottuu vahvasti suurille kaupunkiseuduille. Helsingin seutukunnan osuus koko maan tarpeesta on puolet. Jos tähän lisätään kolme seuraavaksi suurinta kaupunkiseutua, Tampere, Oulu ja Turku, nousee neljän suurimman osuus jo 75 prosenttiin koko tarpeesta. Tämä siis sillä oletuksella, että suurten kaupunkiseutujen väestömäärät jatkavat kasvuaan entisten vuosien tapaan.

Markkinoiden eriytyminen alkoi näkyä vahvasti jo viime vuonna.

Pientalorakentamisella on vain yksi suunta – kasvu

Pientaloteollisuus PTT ry uskoo valoisaan tulevaisuuteen, vaikka pientalorakentaminen on ollut laskusuunnassa jo vuosia. Viime vuosien muutokset yhteiskunnassa ja yleisessä taloustilanteessa ovat asettaneet haasteita talotehtaille. Muun muassa nopea kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, sinkkutalouksien määrän kasvu, maahanmuutto sekä kaavoitukseen liittyvät ratkaisut ovat omalta osaltaan edistäneet kerrostalorakentamisen suosiota.

On kuitenkin tutkittu, että peräti kolme neljästä suomalaisesta haluaa asua pientalossa, mikäli se sijaitsee sopivien kulkuyhteyksien varrella.