Lakiluonnos enteilee lisää monimutkaista sääntelyä kaavoitukseen ja rakentamiseen

Kymmeniätuhansia uusia asuntoja on rakennettava vuosittain kymmeneen suurimpaan kasvukeskukseen vastaamaan muuttajien tarpeisiin. Pääkaupunkiseudulla oli yli miljoona neliötä tyhjää toimitilaa odottamassa käyttöä jo ennen koronaa. Satoja uusia tuulivoimaloita tulee rannikolle ja tuntureille mahdollistamaan hiilineutraalia energiamurrosta.

Miten kiihtyvällä vauhdilla muuttuvat tarpeet, jo kertaalleen rakennetut kaupungit ja kestävä kasvu sopivat yhteen kaavoitusta ja luvitusta koskevan lainsäädännön kanssa?

Mielipahavalitukset kaavoituksessa – tuomariresurssien väärinkäyttöä vai demokratian hinta?

Demokratia edellyttää oikeutta osallistua. Tuttu juttu, joka pätee myös kaavoituksessa. Kaavavalitukset ovat kuitenkin huono tapa osallistua ja osallistaa. Tuskin on kansalaisten etu tuhlata tuomioistuinten resursseja vailla läpimenomahdollisuutta olevien valitusten käsittelyyn.

Aitoa osallistamista olisi kuntalaisten tehokkaampi mukaanotto jo kaavan suunnitteluvaiheessa. Samalla tulisi saada entistä paremmin huomioiduksi myös hanketta kannattavien ääni.

Kaavoitus- ja valitusprosessien järkeistämisellä on kiire. Yhteisen edun vuoksi on päästävä eroon kaavavalituksista, joiden perimmäisenä tarkoituksena on hankkeen jarruttaminen tai oman edun tavoittelu vastoin jopa tuhansien muiden kuntalaisten etua.

Keskusteluun päätyy vain osa kaavavalitusten haittapuolista

Kaavavalitukset ovat osa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, mutta niistä koituu kosolti haittaa paitsi rakennuttajille myös kuntalaisille ja kunnille. Nyt maankäyttö- ja rakennuslakia uudistettaessa on tuhannen taalan paikka arvioida valitusten vaikutuksia ja keinoja niiden vähentämiseksi. Yksityistä sektoria ei saa jättää vuoropuhelun ulkopuolelle, sillä se saa usein kannettavakseen valituksista koituvat suurimmat taloudelliset haitat.

Päätöksenteossa on pidettävä mielessä, että kaavavalitukset luovat epävarmuutta, jolla on suuret kerrannaisvaikutukset.

Miten vapauttaa käsijarru kaavoituksesta?

Kaavoituksen, kuten meidän ihmistenkin, on elettävä ajassa, ja siksi siltä kaivataan joustavuutta – etenkin kun kaupungistuminen ja kaupunkirakenteen tiivistyminen heittävät uusia haasteita elinympäristöllemme.

Rakennusteollisuus RT, RAKLI ja EK julkistivat marraskuussa keskustelupaperin, jossa luodattiin kaavoitus- ja valitusjärjestelmän tulevaisuutta. Osana keskustelupaperia toteutettiin kysely, johon vastasivat viidenkymmenen suurimman kunnan kaavoituksesta vastaavat viranhaltijat.

Kyselyn vastaukset valitusjärjestelmän osalta olivat hyvin selkeitä:

Pyhän lehmän pyhä parkkipaikka

Autottomat asukkaat eivät voi valita, haluavatko maksaa asuntojen hinnoissa tai vuokrissa myös autojen alla olevista neliöistä eikä rakennuttaja saa päättää, paljonko autopaikkoja tehdään. Autopaikkojen määrä on korkeemman kädessä eli kuntapäättäjien nuijan alla.

Valveutuneet kuntavaaliehdokkaat, mukaan lukien valtiovarainministeri Orpo, toivat ennen vaaleja esiin näkemyksensä siitä, että autopaikkojen määrää tulee vähentää, koska niiden rakentamisen tiedetään nostavan uusien asuntojen hintaa. Asia onkin aidosti vastavalittujen kunnanvaltuutettujen käsissä.

Mikä on tärkein asia, mistä kunnanvaltuutetut päättävät

Varhaiskasvatuksen järjestäminen, homekoulujen korjaaminen, kevyen liikenteen väylien parantaminen vai liikuntahallin rakentaminen? Merkittävin on kuitenkin kaavoitus, jolla varmistetaan rahojen riittäminen näihin kaikkiin.

Kuntapäättäjille tehdyn kyselyn mukaan onnistuneella kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla edistetään parhaiten kunnan elinvoimaisuutta. Ne ratkaisevat pitkälti, kuinka kunta onnistuu houkuttelemaan uusia asukkaita ja työpaikkoja tarjoavia yrityksiä – eli käytännössä verotuloja.