Green dealilla kohti muovien kestävää kiertotaloutta

Kansalliseen muovitiekarttaan on koottu askeleita kohti uudenlaista, kestävää muovin kiertotaloutta. Rakennusala voi omalta osaltaan viedä eteenpäin tiekartan tavoitteita, sillä viidennes kaikesta muovista käytetään sen toimialoilla. Yrityksille ja organisaatioille ensimmäinen askel tarkoittaa green deal -sitoumuksen tekemistä. 

Muovitiekarttaa on toteutettu loppuvuodesta 2018 lähtien osana Marinin hallitusohjelmaa. Muovitiekartalla haettiin konkreettisten toimien käynnistämistä muovin kestävän kiertotalouden vauhdittamiseksi. Tämä työ jatkuu päivitetyn ohjelman Muovitiekartta 2.0:n myötä. 

Tavoitteeksi on asetettu muovin kiertotalouden läpimurto Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Tähän pyritään vähentämällä ympäristön roskaantumista, välttämällä turhaa kulutusta ja edistämällä uudelleenkäyttöä, tehostamalla kierrätystä ja muovituotteiden kierrätettävyyttä sekä korvaamalla fossiilisista raaka-aineista valmistettua neitseellistä muovia vaihtoehtoisesti kierrätetyllä muovilla tai kestävästi tuotetuilla uusiutuvilla materiaaleilla. Materiaalikiertojen onnistuminen edellyttää arvoketjussa mukana olevien toimijoiden yhteistyötä ja selkeitä rooleja. Esimerkiksi pelkkä muovin kerääminen ei asiaa edistä, jos kerätylle muoville ei ole jatkokäyttöä. Samoin uusioraaka-aineesta valmistetun kalvomuovin tulee päätyä käyttöön ja korvata pelkästä ensiöraaka-aineesta valmistettua kalvomuovia, jotta sellaisen valmistus edistäisi kiertotaloutta. 

Kohti yhdenmukaisia ja läpinäkyviä kestävyyden arviointimenetelmiä

Vapaaehtoiset, rakentamisen kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia käsittelevät rakennusten luokitusjärjestelmät ja sertifikaatit ovat yleistyneet hyvinä itsesääntelyn ja eri vaikutuskategorioiden arvioinnin työkaluina. Parhaimmillaan ne edistävät muun muassa rakentamisen ympäristövaikutusten pienentämistä, kiertotaloutta ja materiaalitehokkuutta sekä terveellisyyttä. Kunnianhimoisiakin tavoitteita asettavina niille on paikkansa myös informaatio-ohjauksessa hitaasti etenevän säädösohjauksen täydentäjänä ja paikkaajana.

Ongelmana ympäristöluokituksissa on kuitenkin ollut kriteerien sekavuus ja arviointimenetelmien yhdenmukaisuuden, eli harmonisoinnin, puute. Tuorein esimerkki on juuri lausunnolla ollut rakennusten Joutsenmerkin kriteeriehdotus. Kriteerit ovat jo niiden ensimmäisestä versiosta lähtien tutut kiinteistö- ja rakennussektorille. Rakennusteollisuus RT ja sen jäsenet antoivat niihin laajasti kommentteja sekä muutos- ja parannusehdotuksia jo vuonna 2018, kuten nytkin, maaliskuussa jätetyssä lausunnossa.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivitysehdotus on sekava ja lisäisi komission toimivaltaa

Euroopan komissio julkaisi joulukuun puolessavälissä uuden version rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Direktiivi on osa komission suurempaa Fit For 55 -kokonaisuutta, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 % nykyisestä vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Direktiivi on päivittynyt pienin askelin jo aikaisemmin, mutta nyt ehdotettu muutos on selkeästi aivan eri kokoluokkaa.

Suurelle yleisölle tutuin termi nykyisestä direktiivistä lienee ”lähes nollaenergiarakennus”, NZEB (nearly zero-energy building). Tämän rinnalle ja vielä pidemmälle tullaan nyt tuomaan uusi käsite ”päästötön rakennus”, ZEB (zero-emission building). Suurimmat muutokset koskevat energiantarvetta, jolle komission toimesta on nyt ensimmäistä kertaa ehdotettu ylärajaa.

Tilaajan tuska

Jos haluat olla vastuullinen tilaaja, tuska lisääntyy päivä päivältä. Kilpailija rakentaa itselleen puista toimistotaloa ja saa kaiken mahdollisen mediahuomion kenenkään kiinnittämättä huomiota sinuun. Mitä teet tulevan toimitilahankkeesi kanssa, kun kuitenkin haluat vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja rakentaa kestävästi? Vastaus tähän on luonnollisesti rakennuttajakonsultin palkkaaminen. Hakukoneeseen vaan ”rakennuksen hiilijalanjäljen laskenta” tai jopa ”hiilineutraali rakennus”. Nyt voit poimia tuloksista järkevimmältä kuulostavan toimijan ja henkäistä helpotuksesta.

Vähähiilisen rakentamisen terminologia laajenee päivä päivältä. Mistä rakennuksen omistaja voi tietää, mitä näiden toinen toistaan hienompien termien takana oikeasti on? Sinällään rakennushankkeeseen ryhtyminen ei rakettitiedettä ole: valitset rakennuttajakonsultin, kerrot arkkitehdille tarpeesi ja pian jo lasketaan arkkitehtikuvista rakennuslupaa varten teknisiä ratkaisuita.

KIRA-kasvuohjelma tavoittelee toimialan uudistumista ja kasvua

Kiinteistö- ja rakentamisfoorumin (KIRA-foorumi) toimijat ovat laatineet yhteisen arvolupauksen ja siihen perustuvan KIRA-kasvuohjelman. Tavoitteena on vauhdittaa toimialan tavoitteellista kehittämistä vihreän siirtymän, tuotannollisen tehokkuuden ja elinkaaren läpäisevällä arvonluonnilla. Ohjelma on luotu kehityksen tiekartaksi ja perustaksi kaikille alan toimijoille.

Kiinteistö- ja rakentamisalan kasvuohjelma julkaistiin tiistaina 8. helmikuuta. Ohjelmassa esitetty alan yhteinen lupaus on toimiva, turvallinen ja kestävä rakennettu ympäristö vuonna 2030.

Ehdotuksessa kaavoitus- ja rakentamislaiksi unohtuivat alkuperäiset tavoitteet

Ehdotus uudeksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi (nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki) oli lausuntokierroksella loppuvuodesta 2021. Ehdotuksesta annettiin 568 lausuntoa. Aikoinaan sote-uudistukseen niitä tuli vain hieman enemmän.

Määrä kertoo valtavasta kiinnostuksesta ja suorastaan intohimoisesta suhtautumisesta lakiuudistushanketta kohtaan. Se ei ole ihme – rakennettu ympäristöhän vaikuttaa lähes kaikkien elämään ja toimintaan.

Miten hallita asuinkerrostalojen sisälämpötiloja ilmaston muuttuessa?

Kesät 2018 ja 2021 ovat piirtyneet mieleen kaikkien aikojen hellekesinä, hyvässä ja pahassa. Pitkät hellejaksot kutsuivat ihmiset viettämään aikaa ulkona, ja samaan aikaan koettiin tukalaa oloa kotosalla ja nukkumisvaikeuksia yön kuumuudessa. Kesän sisälämpötila ei ole kuitenkaan pelkästään viihtyvyyskysymys, vaan rakennusten sisälämpötilalla on merkittävä vaikutus myös terveyteen.

Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö on yhä juridisesti ratkaisematta

Kiertotalous on eräs ajankohtaisimmista aiheista pyrittäessä ekologiseen rakentamiseen. Rakennuksista purettavien tuotteiden uudelleenkäyttöä pohditaan useammassakin käynnissä olevassa hankkeessa ja siihen kohdistetaan suuria odotuksia. Purkamisen seurauksena syntyvän jätteen määrän vähentäminen, sekä uusien materiaalien ja luonnonvarojen säästäminen on luonnollisesti kaikkien mielestä hyvä tavoite. Asiaa konkretisoitaessa törmätään kuitenkin aina väistämättä kahteen ongelmaan: taloudellisuuteen ja teknisiin reunaehtoihin.

Laskurista apuja päästöjen vähentämiseen

Hiilijalanjälkeen ja ympäristöasioihin liittyvältä kirjoittelulta, keskustelulta ja uutisoinnilta ei ole mitenkään voinut välttyä viime vuosien aikana. Erityisiä ennustajan lahjoja ei tarvita oivaltaakseen, että asia tulee pysymään otsikoissa myös tulevaisuudessa, yhä enenevässä määrin. Ja miksipä ei pysyisi – aihe on kiinnostava ja asiaan halutaan hanakasti tarttua, mutta millä keinoilla? Konkretiaa on vielä varsin vähän. Mielipiteiden, uutisten ja näkökulmien viidakossa monelle voi olla vaikeaa kiinnittää huomiota olennaiseen, eli siihen, mitkä olisivat niitä ”matalalla roikkuvia hedelmiä”.

Vähähiilisyyden säädöskehitykseen tarvitaan laajapohjaista yhteistyötä

Vähähiilisyyden edistäminen etenee kiinteistö- ja rakennussektorilla. Tiettyjen rakennusmateriaalien valmistuksen ja toisaalta rakennusten energiankäytön päästöjen vähentämisellä on pitkä sääntelyhistoria. Muita toimia on edistetty markkinavetoisesti ja vapaaehtoisilla sopimuksilla. Vähähiilisyyden arvioinnin tueksi on menetelmänä jalkautunut elinkaariarviointi, jossa lasketaan kaikki rakennuksen rakentamisesta, pitkästä käytöstä sekä käytöstä poistamiseen liittyvät CO2-päästöt, pitkälti skenaariopohjaisesti.