Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusimisen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä

Kotien pakkoremontit ja Suomelle koituvat hurjat kustannukset ovat nousseet viime aikoina otsikoihin valmisteilla olevasta energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Kohujutut ovat kuitenkin ennenaikaisia ja todennäköisesti lietsovat turhaa huolta, sillä direktiivi hakee vielä lopullista muotoaan.

Euroopan parlamentti hyväksyi Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ITREn tekemän ehdotuksen EPBD:n päivityksestä viime viikolla. Työ jatkuu nyt kolmikantaneuvotteluissa eli trilogissa komission, neuvoston ja parlamentin kesken kompromissin aikaansaamiseksi. Pääsiäisen jälkeen alkavat neuvottelut saataneen päätökseen kesällä tai alkusyksyyn mennessä, jolloin tiedämme tulevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden täytyy sen jälkeen viedä nämä vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön, jotka astuisivat voimaan noin vuoden 2026 alussa.

Rakennusteollisuudella avaimet varmistaa Suomen kestävä kasvu

Ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen, kaupungistuminen. Nämä globaalit megatrendit ravistelevat rajusti myös Suomea. Samalla meitä haastaa Venäjän hyökkäyssodan luoma geopoliittinen epävarmuus.

Muutospaine ja epävarmuus aiheuttavat rakennetulle ympäristölle valtavia haasteita lähivuosina. Tarvitsemme vuosittain 35 000 uutta asuntoa kasvukeskuksiin, korjausrakentaminen tulisi vähintään tuplata sekä varmistaa infrastruktuurin toimivuus ja huoltovarmuus. Samalla tulisi pienentää merkittävästi päästöjä.

Säästämällä rakennuksissa energiaa voimme parantaa paitsi maailmaa myös viihtyisyyttä

Päästöjen vähentämisessä rakennusten energiatehokkuuden lisääminen on nenän edessä roikkuva hedelmä, joka kannattaa poimia ensimmäiseksi. Oikein tehtynä saamme samalla tiloja, joissa on entistä miellyttävämpi olla.

Energiansäästö ja energiaomavaraisuus ovat nousseet hyveiksi energian rajujen hintaheilahteluiden ja saatavuusongelmien sekä ilmastonmuutoksen etenemisen myötä.
Sen sijaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole riittävästi tunnistettu rakennetun ympäristön merkitystä energiansäästötalkoissa.

Mineraalit ja kaivosjätteet pitää kierrättää yhä tehokkaammin

Maailmassa ei välttämättä ole tarpeeksi vihreään siirtymään vaadittavaa materiaalia. Ratkaisua voidaan hakea kiertotaloudesta.

Euroopan unionissa on havahduttu huomaamaan, kuinka paljon Euroopan vihreä siirtymä nojaa Kiinasta tuotuihin raaka-aineisiin. Turvatakseen tärkeiden mineraalien saatavuuden EU haluaa aloittaa kaivostoiminnan omilla takapihoillaan. Litiumia, kobolttia ja muita sähköautojen akuille, aurinkopaneeleille ja tuulimyllyille tärkeitä mineraaleja pitäisi ryhtyä kaivamaan Euroopasta.

KIRA-kasvuohjelma luo kiihdytyskaistan alan yhteiselle kehitykselle

Kiinteistö- ja rakentamisalan kasvun siemenet piilevät vihreän siirtymän edistämisessä, TKI-toiminnan kasvattamisessa ja kansainvälistymisessä. KIRA-kasvuohjelmassa on alkamassa seuraava vaihe, joka luo edellytyksiä alan kestävälle kasvulle, paremmalle asiakaskokemukselle ja tuottavuuden parantamiselle.

Rakennettu ympäristö on todella merkittävässä roolissa meidän jokapäiväisessä elämässämme: käytämme ajastamme 99 prosenttia rakennetussa ympäristössä, kansallisvarallisuudestamme 83 prosenttia on kiinni rakennuksissa ja infrassa, kaikista Suomen investoinneista 60 prosenttia liittyy rakennettuun ympäristöön ja joka viides suomalainen työllistyy rakennetun ympäristön parissa.

Betonia vähähiilisenä, kiitos

Rakennusala ryhtyi tositoimiin vähähiilisen rakentamisen suhteen vasta muutama vuosi sitten, ainakin päätellen vähähiilisiin rakennustuotteisiin kohdistuvasta kysynnästä. Äkisti virinnyt kysyntä sai myös betoniteollisuuden liikekannalle vähähiilisyyden suhteen.

Vähähiilinen betonirakentaminen perustuu vähähiiliseen sementtiin, jossa merkittävä osa klinkkeristä on korvattu pienipäästöisellä masuunikuonalla. Masuunikuonaan perustuva vähähiilisyys on turvallinen ratkaisu, koska kuonaa on käytetty betonissa jo vuosikymmeniä. Tekniikka on siis koeteltua, vähähiilisten betonien käyttäytyminen ja ominaisuudet tunnetaan hyvin, eikä materiaaliin liity tuntemattomia ”uutuusriskejä”.

Tiede ja aika ovat ajaneet rakennusten hiilisääntelyehdotusten ohi

Eduskunnassa puretaan isoa lakiesityssumaa kiihtyvällä kiireellä. Vaarana on, että lapsi, ellei useampikin, on menossa pesuveden mukana.

Rakentamislain etenemistä ei sen vaikutuspiiriin kuuluvista sidosryhmistä kannata oikein kukaan. Sen sisään on taasen leivottu rakennusten vähähiilisyyssääntelyä, kun asetuksenantovaltuuksia haetaan ilmastoselvityksen nimellä hiilipäästöjen arvioinnille ja samalla niiden raja-arvoillekin. Molemmissa on isoja ratkaisemattomia ongelmia.

Avaimet roskaamattomaan raksaan

Työmaat ovat rakennusalan näkyvät kasvot – eivätkä ne aina ole siistit, vaan monenlaisen roskan tahrimat. Miksi näin?  

Väitän, että roskaaminen on harvoin tarkoituksellista. Tavoitteena ei ole epäsiisti ympäristö tai meren roskaantuminen. Kukaan meistä ei halua uida roskien joukossa eikä levittää piknikpeitettään tupakantumppien päälle.  

Roskaantuminen on seurausta ajattelemattomuudesta. Siitä, ettei asiaan ole kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi pakkausta avattaessa kohdistuu pääasiallinen mielenkiinto tuotteeseen: sen saamiseen käyttöön halutussa kohdassa, oikeassa asennossa ja ehjänä. Pakkaus on tässä vaiheessa tehnyt tehtävänsä eikä sen repeäminen tai maahan päätyminen kiinnitä huomiotamme. Samalla tavalla kahvimuki tai välipalakääre on merkityksellinen niin kauan, kun sen sisällä on syötävää tai juotavaa.  

Muutetaan maailmaa rakennus kerrallaan

Kiertotalous tarjoaa rakennusalalle keinoja ilmastokriisin hillitsemiseksi ja luontokadon ehkäisemiseksi. Esimerkiksi rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys säästävät luonnonvaroja sekä vähentävät uusien tuotteiden valmistuksessa syntyviä päästöjä ja jätettä.

Rakentaminen ja kiertotalous RAKI -koulutus tarkastelee rakennetun ympäristön aiheuttamia päästöjä sekä muita ympäristövaikutuksia ja menetelmiä niiden vähentämiseksi. Pelillisyyttä ja vuorovaikutteisuutta hyödyntävä verkkokoulutus osoittaa käytännönläheisesti, mitä kiertotalous tarkoittaa rakentamisessa.

Kun raha alkaa ohjata yrityksiä kestäviin valintoihin, maailman pelastuminen on jo lähellä

EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä eli taksonomia luo kriteeristön kestävälle liiketoiminnalle. Sillä on tarkoitus edistää käytännöllisiä ja kunnianhimoisia kriteereitä myös rakentamisen kestävyyden parantamiseksi. Vaikutukset tulevat mitä todennäköisimmin ulottumaan alan yritysrahoitukseen ja sen saatavuuteen. Ohjatessaan rahoitusta tukemaan vihreää siirtymää kriteerit kirittävät niin päästövähennyksiä, energiatehokkuutta kuin kiertotalouttakin.

Euroopan unionin kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, lyhyesti taksonomia, valjastaa ensi kertaa yritysrahoituksen päästövähennystavoitteiden vauhdittajaksi. Tavoitteena on mekanismi, jolla rahan saatavuus tai hinta sidotaan siihen, miten ilmastomyönteisestä investointikohteesta on kyse.