Rakentamislaki etenee – kannattaisiko kuitenkin vetää hätäjarrusta?

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistukselle ladattiin vaalikauden alussa suuret odotukset niin poliittisten päättäjien, virkamiesten kuin sidosryhmienkin taholta. MRL:stä odotettiin yhtä tämän hallituskauden merkittävimmistä lainsäädännön kokonaisuudistuksista. Lakihanke on kuitenkin kulkenut kovassa myrskyssä ja nyt, kun hallitus on antanut esityksen eduskunnalle, on siitä vain ranka jäljellä.

MRL-uudistuksen lähtökohtana oli kaavoituksen ja rakentamisen sääntelyn sujuvoittaminen. Kokonaisuudistuksen sijaan hallitus on nyt viemässä eteenpäin ainoastaan rakentamislakia sekä joukkoa liitelakeja, kuten lakia rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (RYTJ). Kritiikkiä on annettava sekä lainsäädännön valmistelusta että lain sisällöstä.

Ehdotuksessa kaavoitus- ja rakentamislaiksi unohtuivat alkuperäiset tavoitteet

Ehdotus uudeksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi (nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki) oli lausuntokierroksella loppuvuodesta 2021. Ehdotuksesta annettiin 568 lausuntoa. Aikoinaan sote-uudistukseen niitä tuli vain hieman enemmän.

Määrä kertoo valtavasta kiinnostuksesta ja suorastaan intohimoisesta suhtautumisesta lakiuudistushanketta kohtaan. Se ei ole ihme – rakennettu ympäristöhän vaikuttaa lähes kaikkien elämään ja toimintaan.

Lakiluonnos enteilee lisää monimutkaista sääntelyä kaavoitukseen ja rakentamiseen

Kymmeniätuhansia uusia asuntoja on rakennettava vuosittain kymmeneen suurimpaan kasvukeskukseen vastaamaan muuttajien tarpeisiin. Pääkaupunkiseudulla oli yli miljoona neliötä tyhjää toimitilaa odottamassa käyttöä jo ennen koronaa. Satoja uusia tuulivoimaloita tulee rannikolle ja tuntureille mahdollistamaan hiilineutraalia energiamurrosta.

Miten kiihtyvällä vauhdilla muuttuvat tarpeet, jo kertaalleen rakennetut kaupungit ja kestävä kasvu sopivat yhteen kaavoitusta ja luvitusta koskevan lainsäädännön kanssa?

Kaikki kunnat hyötyvät oman tuvan laittajista

Omakotiasuminen houkuttelee työssä käyviä ja usein perheellisiä asukkaita, mikä tarkoittaa kunnille verotuloja ja lisää kuntalaisia kasvamaan. On myös viisi muuta hyvää syytä, miksi kunnan kannattaa varmistaa, että sen alueelle on hyvät edellytykset pystyttää oma talo.

Takana oleva poikkeuksellinen koronavuosi on korostanut kodin ja asumisen merkitystä. Etätyö on lisännyt vaatimuksia kodin työtiloille, ja oma piha on noussut arvoonsa. Asuntokauppa on vilkastunut, ja se näkyy osakeasuntojen ja omakotitalojen hinnan nousuna. Myös asuntorakentaminen on vilkasta ja uusien omakotitalojenkin aloitusmäärät kasvussa.

Asumistoiveet ovat erilaisia ja ne muuttuvat elämänkaaren aikana. Tuoreen SYKEn selvityksen mukaan nuoret aikuiset tyypillisesti muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan, kun taas työelämään vakiintuvat ja lapsiperheet hakeutuvat väljemmille alueille. Tiiviisti rakennetut alueet houkuttelevat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia.

Rakentajille tärkeät kuntavaalit

Moni saattaa ohittaa kuntavaalit välivaaleina ”tärkeämpien” eduskunta- ja presidentinvaalien varjossa. Tosiasiassa kuntavaaleilla on kuitenkin suorin vaikutus meidän kaikkien jokapäiväiseen elämäämme. Moniin haasteisiin peilattaessa kaupunkien rooli on usein jopa valtiota tärkeämpi. Monesti juuri kunnilla on vastuu käytännön toimista, esimerkiksi kunnan elinvoiman osalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain vastuusääntelyn vaikutukset tulee arvioida

Ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkosen kommentoi Rakennuslehdessä (19.3). maankäyttö- ja rakennuslain vastuusuhteiden sääntelyä, jota on valmisteltu hallitusohjelmakirjauksen pohjalta. Mikkonen toteaa haastattelussa, että ”viiden vuoden vastuumallia mietittiin yhdessä alan kanssa.”

On totta, että alaa on kuultu ja pykäläluonnokset ovat menneet alun perin esitetyistä osin parempaan suuntaan. Esityksessä on kuitenkin edelleen merkittäviä epäkohtia, eikä Rakennusteollisuus RT esimerkiksi kannata pakottavaa viiden vuoden vastuuaikaa, jota ollaan tuomassa lakiin.

Miksi kuntavaalit ovat tärkeimmät vaalit?

Näinä päivinä moni miettii, mikä on kunnanvaltuustoissa tehtävien päätösten merkitys ja painoarvo tulevaisuudessa.

Kuntia koskeva sääntely ja valvonta tulee yhä enemmän EU:n, valtion tai aluehallinnon suunnasta. Sote-päätöksetkin ovat siirtymässä hyvinvointialueiden tehtäviksi.

Mihin enää tarvitaan valtuustoja tai kuntavaaleja? Onko vaalien tehtävänä toimia vain poliittisena ilmapuntarina pitkän vaalittoman kauden jälkeen – tai antaa väliarvosana hallitukselle koronakriisin hoidosta?

EU:n tukipaketti käytettävä tehokkaasti – kuntien investointikyky tulee turvata

Budjettiriiheen kokoontuva hallitus on tiukan paikan edessä. Kokenut valtiomies ja hallituksen tuore valtiovarainministeri Matti Vanhanen on antanut ymmärtää, että kansallinen elvytysvara on käytetty. Katseet Suomen talouden elvyttämiseksi on siis käännettävä EU:n 750 miljardin euron elpymispakettiin, josta Suomi on saamassa noin kolme miljardia euroa.

Päästöjen vähentämisessä pienetkin purot ovat tärkeitä, mutta kannattaa keskittyä isoihin virtoihin

Vähähiilisyyden tiekarttatyössä on koottu ainutlaatuisen laaja-alaisesti sellaista tietoa, jota ei aiemmin ole ollut käytettävissä. Työtä on leimannut avoimuus, aito innostus ja sitoutuminen tuottaa kaivattua aineistoa, toimialakohtaisia päästökartoituksia sekä skenaarioita nopeaan vähähiilistymiseen. Toimenpide-ehdotusten, joihin toimialat sidosryhmineen voivat sitoutua, on oltava sekä vaikuttavia että realistisia.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa esitettiin eri toimialaliitoille toive kasvihuonekaasupäästöjen selvitystyöstä, toimialakohtaisista vähähiilisyyden tiekartoista.

Kaavoitukseen tarvitaan enemmän joustavuutta

Maankäyttö- ja rakennuslaki määrittää, miten kaupunkeja ja kuntia kehitetään. Laki antaa raamit myös asuntojen, toimitilojen ja liikenneväylien rakentamiselle sekä osoittaa, miten asukkaat voivat vaikuttaa elinympäristöönsä.

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus on tämän hallituskauden merkittävin lakihanke. Uudistuksen pitää tukea Suomen talouden ja kaupunkien kestävää kasvua sekä hillitä ilmastonmuutosta. Käytännössä tämä tarkoittaa yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja vähäpäästöisen joukkoliikenteen suosimista.