Kybervaikuttaminen ei uhkaa pelkästään puhelimia ja läppäreitä, vaan myös rakennuksia – ja sitä kautta koko arkeamme

Yhteiskunnan häiriötön toiminta on rakennetusta ympäristöstä riippuvainen, sillä asumisen lisäksi siinä toimivat huoltovarmuuden kannalta kriittiset logistiset palvelut ja verkostot. Digitaalisen teknologian laajeneva hyödyntäminen lisää rakennetun ympäristön haavoittuvuutta kybervaikuttamiselle. Kybervarautuminen on Ukrainan sodan vuoksi juuri nyt entistäkin ajankohtaisempaa.

Suurin osa fyysisestä tuotannostamme, varastoinnistamme ja palvelutuotannostamme tapahtuu sisätiloissa, joiden olosuhteita on ylläpidettävä vaadituissa rajoissa. Näiden olosuhteiden hallinta toteutetaan pääasiassa digitaalisten säätöjärjestelmien avulla, jotka ovat usein laajasti verkotettuja. Kiinteistö- ja rakennusalan (KIRA) kyberriskit kohdistuvat siis myös tuotantoon, jonka häiriöttömästi toimiva rakennettu ympäristö mahdollistaa.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivitysehdotus on sekava ja lisäisi komission toimivaltaa

Euroopan komissio julkaisi joulukuun puolessavälissä uuden version rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Direktiivi on osa komission suurempaa Fit For 55 -kokonaisuutta, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 % nykyisestä vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Direktiivi on päivittynyt pienin askelin jo aikaisemmin, mutta nyt ehdotettu muutos on selkeästi aivan eri kokoluokkaa.

Suurelle yleisölle tutuin termi nykyisestä direktiivistä lienee ”lähes nollaenergiarakennus”, NZEB (nearly zero-energy building). Tämän rinnalle ja vielä pidemmälle tullaan nyt tuomaan uusi käsite ”päästötön rakennus”, ZEB (zero-emission building). Suurimmat muutokset koskevat energiantarvetta, jolle komission toimesta on nyt ensimmäistä kertaa ehdotettu ylärajaa.

Miten hallita asuinkerrostalojen sisälämpötiloja ilmaston muuttuessa?

Kesät 2018 ja 2021 ovat piirtyneet mieleen kaikkien aikojen hellekesinä, hyvässä ja pahassa. Pitkät hellejaksot kutsuivat ihmiset viettämään aikaa ulkona, ja samaan aikaan koettiin tukalaa oloa kotosalla ja nukkumisvaikeuksia yön kuumuudessa. Kesän sisälämpötila ei ole kuitenkaan pelkästään viihtyvyyskysymys, vaan rakennusten sisälämpötilalla on merkittävä vaikutus myös terveyteen.

Hätähuuto allianssin puolesta

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen yhteydessä ollaan kaavailemassa päävastuulliselle toteuttajalle lakisääteistä vastuuta rakennuskohteen toteuttamisesta. Viimeksi käsillä olleiden pykäläluonnosten mukaan päävastuulliselle toteuttajalle säädettäisiin viiden vuoden vastuuaika.

Ehdotetusta vastuusta tekee elinkeinotoiminnassa täysin poikkeuksellisen se, että lainsäädännöstä suunnitellaan pakottavaa. Vastuunjaosta ei voisi sopia toisin. Tämä sopimusvapauden kaventaminen sitoisi myös ammattimaisten rakennuttajien käsiä sen osalta, miten he saisivat sopia hankkeidensa toteuttamisesta.

Ehdotus on äärimmäisen hankala erityisesti allianssin ja muiden yhteistoiminnallisten toteutusmuotojen näkökulmasta. Allianssin edistyksellisyys perustuu juuri siihen, että vastuu kannetaan hankkeen sisällä yhdessä. Maailmalla puhutaan niin sanotusta No Blame -periaatteesta.

Huh hellettä!

Juuri päättyneen kesäkuun aikana oli 25 hellepäivää ja lämmintä piisaa vuorokauden ympäri heinäkuussakin. Mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta globaalisti yhdeksän on ollut 2000-luvulla. Top5-lista sijoittuu kokonaan 2010-luvulle. Yksittäisen kesän helteitä tai talven lumia ei pystytä varmuudella ennustamaan, mutta trendi on selvä: ilmasto on jo lämmennyt ja siihen tulee sopeutua samalla, kun lisälämpenemistä tulee hillitä.
Suomessa rakennuslupaan liittyvän laskennan säätiedot kuvaavat vuosihaarukan 1980–2010 tyypillistä säätä. Ero nykytilanteeseen on merkittävä, kuten alla oleva graafi kertoo.

Kaikki kunnat hyötyvät oman tuvan laittajista

Omakotiasuminen houkuttelee työssä käyviä ja usein perheellisiä asukkaita, mikä tarkoittaa kunnille verotuloja ja lisää kuntalaisia kasvamaan. On myös viisi muuta hyvää syytä, miksi kunnan kannattaa varmistaa, että sen alueelle on hyvät edellytykset pystyttää oma talo.

Takana oleva poikkeuksellinen koronavuosi on korostanut kodin ja asumisen merkitystä. Etätyö on lisännyt vaatimuksia kodin työtiloille, ja oma piha on noussut arvoonsa. Asuntokauppa on vilkastunut, ja se näkyy osakeasuntojen ja omakotitalojen hinnan nousuna. Myös asuntorakentaminen on vilkasta ja uusien omakotitalojenkin aloitusmäärät kasvussa.

Asumistoiveet ovat erilaisia ja ne muuttuvat elämänkaaren aikana. Tuoreen SYKEn selvityksen mukaan nuoret aikuiset tyypillisesti muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan, kun taas työelämään vakiintuvat ja lapsiperheet hakeutuvat väljemmille alueille. Tiiviisti rakennetut alueet houkuttelevat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia.

Kuntavaalit ovat tylsä tapahtuma ja siksi vuoden merkittävin tilaisuus vaikuttaa

Arki on itsestään selvää. Aamulla ylös. Suihku. Aamupala. Yksi lapsi tarhaan, toinen kouluun. Bussilla töihin. Huomenna sama, mutta terveyskeskuksen kautta. Illalla joku futikseen ja toinen uimaan.

Arki rullaa, ja silti tulevaisuus huolettaa monella tasolla.

Missä kunnossa maailma jää lapsille? Miten talous kehittyy? Mitä töitä tulevaisuudessa mahdetaan tehdä? Entä milloin tämä kirottu pandemia loppuu, ja pärjäämmekö, jos se ei lopukaan? Mitä tästä kaikesta osaisi sanoa lapsille…

Kuulostaako tutulta? Suomalainen arki toimii niin älyttömän hyvin, että se on suorastaan tylsää. Samanaikaisesti mielessä pyörii iso liuta tulevaisuuden juttuja.

Pitämällä huolta rakennuksista pidät huolta niiden käyttäjistä

Kun sotepäätökset lähtevät kunnasta, korostuu rakennetun ympäristön merkitys kuntapäätöksenteossa entisestään. Viimeistään nyt jokaisen kuntapäättäjän ja kuntavaaliehdokkaan kannattaa kiinnostua rakennetusta ympäristöstä – eli rakennuksista, teistä ja muusta kuntainfrasta – ja sen kunnosta. Rakennettu ympäristö on kunnan suurin varallisuuserä, ja sen rakennusten hyvällä kiinteistönpidolla turvataan kuntalaisten oikeus terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään sisäympäristöön.

Uudista, päivitä ja paranna – korjaamalla 2020-luvulle

”Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki” – kuuluu tunnettu sanonta. Monissa tapauksissa neuvoa onkin syytä noudattaa. Kuitenkin kun puhutaan rakennetusta ympäristöstä, voi tällä ”vanhalla hyvällä neuvolla” pyyhkiä ennemmin pöytiä.

Miksi sitten tämä viisaus ei päde korjausrakentamisessa? Ennakointi ja suunnitelmallisuus ovat korjausrakentamisen valtteja. Jos tarvittavia toimia lykkää liiaksi, voi olla jo auttamatta liian myöhäistä. Rakennetun ympäristön korjausvelka kasvaa jatkuvasti. Korjaamme siis liian vähän, liian hitaasti ja usein myös liian myöhään. Pahimmillaan huonokuntoinen rakennus voi ajautua käyttökieltoon, jolloin ainoa vaihtoehto on purkaminen. Väylien kunto vaikuttaa puolestaan merkittävästi liikenteen päästöihin ja liikenneturvallisuuteen. Ilman hyväkuntoista vesijohtoverkostoa turvallinen ja maailman puhtain juomavesi on puolestaan muisto vain.

Miksi kuntavaalit ovat tärkeimmät vaalit?

Näinä päivinä moni miettii, mikä on kunnanvaltuustoissa tehtävien päätösten merkitys ja painoarvo tulevaisuudessa.

Kuntia koskeva sääntely ja valvonta tulee yhä enemmän EU:n, valtion tai aluehallinnon suunnasta. Sote-päätöksetkin ovat siirtymässä hyvinvointialueiden tehtäviksi.

Mihin enää tarvitaan valtuustoja tai kuntavaaleja? Onko vaalien tehtävänä toimia vain poliittisena ilmapuntarina pitkän vaalittoman kauden jälkeen – tai antaa väliarvosana hallitukselle koronakriisin hoidosta?