Kybervaikuttaminen ei uhkaa pelkästään puhelimia ja läppäreitä, vaan myös rakennuksia – ja sitä kautta koko arkeamme

Yhteiskunnan häiriötön toiminta on rakennetusta ympäristöstä riippuvainen, sillä asumisen lisäksi siinä toimivat huoltovarmuuden kannalta kriittiset logistiset palvelut ja verkostot. Digitaalisen teknologian laajeneva hyödyntäminen lisää rakennetun ympäristön haavoittuvuutta kybervaikuttamiselle. Kybervarautuminen on Ukrainan sodan vuoksi juuri nyt entistäkin ajankohtaisempaa.

Suurin osa fyysisestä tuotannostamme, varastoinnistamme ja palvelutuotannostamme tapahtuu sisätiloissa, joiden olosuhteita on ylläpidettävä vaadituissa rajoissa. Näiden olosuhteiden hallinta toteutetaan pääasiassa digitaalisten säätöjärjestelmien avulla, jotka ovat usein laajasti verkotettuja. Kiinteistö- ja rakennusalan (KIRA) kyberriskit kohdistuvat siis myös tuotantoon, jonka häiriöttömästi toimiva rakennettu ympäristö mahdollistaa.

Kun raha alkaa ohjata yrityksiä kestäviin valintoihin, maailman pelastuminen on jo lähellä

EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä eli taksonomia luo kriteeristön kestävälle liiketoiminnalle. Sillä on tarkoitus edistää käytännöllisiä ja kunnianhimoisia kriteereitä myös rakentamisen kestävyyden parantamiseksi. Vaikutukset tulevat mitä todennäköisimmin ulottumaan alan yritysrahoitukseen ja sen saatavuuteen. Ohjatessaan rahoitusta tukemaan vihreää siirtymää kriteerit kirittävät niin päästövähennyksiä, energiatehokkuutta kuin kiertotalouttakin.

Euroopan unionin kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä, lyhyesti taksonomia, valjastaa ensi kertaa yritysrahoituksen päästövähennystavoitteiden vauhdittajaksi. Tavoitteena on mekanismi, jolla rahan saatavuus tai hinta sidotaan siihen, miten ilmastomyönteisestä investointikohteesta on kyse.

Järkevä kunta investoi tehokkaasti myös kriisiaikoina

Jos rahoitusta pannaan nyt liiaksi jäihin, on vaara, että monessa rakennusalan yrityksessä joudutaan laittamaan lappu luukulle.

Ukrainan sodan aikaansaama energian ja raaka-aineiden hinnannousu kurittaa vahvasti rakennusalaa. Työkonevaltaisessa infrarakentamisessa polttoöljyn ja dieselin ennennäkemätön hinnannousu luo valmiiksi hyvin kilpaillussa markkinatilanteessa ison loven yritysten kassaan.

Henkisen kuormittumisen hallinta – rakennusalalla pärjättävä normaalihermoisenkin

Työ saa kuormittaa, kunhan se ei muodostu terveydelle haitalliseksi. Pitkittynyt henkinen kuormitus syö paitsi yksilön hyvinvointia, työkykyä ja luovuutta myös rakennushankkeen onnistumisen edellytyksiä ja yrityksen uusiutumiskykyä. Kyselyjen keskiarvojen takana ovat aina yksilöt, ja yksilöt reagoivat yksilöllisesti kuormitukseen, mikä tekee asiasta osin hankalampaa. Riskien arvioinnilla ja toimenpiteillä yritysjohto voi tehokkaasti pienentää henkisen kuormittumisen tasoa. Olennaisinta on huolehtia kuormituksesta palautumisesta.

Henkisen eli psykososiaalisen kuormituksen tekijät ovat arkipäiväisiä rakennusalan toimihenkilöille. Puhelin soi, viestejä sinkoilee eri kanavissa ja työmaatoimiston ovi käy. Tehtävät keskeytyvät jatkuvasti ja huomio siirtyy asiasta toiseen. Kuormittuminen aiheuttaa stressiä. Stressi nostaa suorituskykyä, mikä sinänsä on hyvä asia. Ongelmia syntyy silloin, jos stressistä palautuminen ei ole riittävää.

Green dealilla kohti muovien kestävää kiertotaloutta

Kansalliseen muovitiekarttaan on koottu askeleita kohti uudenlaista, kestävää muovin kiertotaloutta. Rakennusala voi omalta osaltaan viedä eteenpäin tiekartan tavoitteita, sillä viidennes kaikesta muovista käytetään sen toimialoilla. Yrityksille ja organisaatioille ensimmäinen askel tarkoittaa green deal -sitoumuksen tekemistä. 

Muovitiekarttaa on toteutettu loppuvuodesta 2018 lähtien osana Marinin hallitusohjelmaa. Muovitiekartalla haettiin konkreettisten toimien käynnistämistä muovin kestävän kiertotalouden vauhdittamiseksi. Tämä työ jatkuu päivitetyn ohjelman Muovitiekartta 2.0:n myötä. 

Tavoitteeksi on asetettu muovin kiertotalouden läpimurto Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Tähän pyritään vähentämällä ympäristön roskaantumista, välttämällä turhaa kulutusta ja edistämällä uudelleenkäyttöä, tehostamalla kierrätystä ja muovituotteiden kierrätettävyyttä sekä korvaamalla fossiilisista raaka-aineista valmistettua neitseellistä muovia vaihtoehtoisesti kierrätetyllä muovilla tai kestävästi tuotetuilla uusiutuvilla materiaaleilla. Materiaalikiertojen onnistuminen edellyttää arvoketjussa mukana olevien toimijoiden yhteistyötä ja selkeitä rooleja. Esimerkiksi pelkkä muovin kerääminen ei asiaa edistä, jos kerätylle muoville ei ole jatkokäyttöä. Samoin uusioraaka-aineesta valmistetun kalvomuovin tulee päätyä käyttöön ja korvata pelkästä ensiöraaka-aineesta valmistettua kalvomuovia, jotta sellaisen valmistus edistäisi kiertotaloutta. 

Rakennusalan digitalisaatio on koodeista kiinni

Hukka ja odotusajat alas, tehot ylös – mutta miten? Yksilöivän tuotekoodin laaja käyttö mahdollistaisi standardimuotoisen tuotetiedon hyödyntämisen niin rakentamisen aikana kuin sen jälkeenkin. Tämä mullistaisi rakennusalan sellaisena kuin sen nyt tunnemme.

Jokaiseen rakennustyömaan tehtävään kytkeytyy yksi tai useampi toimitusketju. Yksilöivällä digitaalisella tunnisteella rakennustuotteeseen voidaan kytkeä eri tietovarastojen tuotetieto automaattisesti. Perustietojen lisäksi käyttäjälle voidaan tarjota asennus- ja käyttöohjeita tai käyttöturvallisuustiedotteita.

Kohti yhdenmukaisia ja läpinäkyviä kestävyyden arviointimenetelmiä

Vapaaehtoiset, rakentamisen kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia käsittelevät rakennusten luokitusjärjestelmät ja sertifikaatit ovat yleistyneet hyvinä itsesääntelyn ja eri vaikutuskategorioiden arvioinnin työkaluina. Parhaimmillaan ne edistävät muun muassa rakentamisen ympäristövaikutusten pienentämistä, kiertotaloutta ja materiaalitehokkuutta sekä terveellisyyttä. Kunnianhimoisiakin tavoitteita asettavina niille on paikkansa myös informaatio-ohjauksessa hitaasti etenevän säädösohjauksen täydentäjänä ja paikkaajana.

Ongelmana ympäristöluokituksissa on kuitenkin ollut kriteerien sekavuus ja arviointimenetelmien yhdenmukaisuuden, eli harmonisoinnin, puute. Tuorein esimerkki on juuri lausunnolla ollut rakennusten Joutsenmerkin kriteeriehdotus. Kriteerit ovat jo niiden ensimmäisestä versiosta lähtien tutut kiinteistö- ja rakennussektorille. Rakennusteollisuus RT ja sen jäsenet antoivat niihin laajasti kommentteja sekä muutos- ja parannusehdotuksia jo vuonna 2018, kuten nytkin, maaliskuussa jätetyssä lausunnossa.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivitysehdotus on sekava ja lisäisi komission toimivaltaa

Euroopan komissio julkaisi joulukuun puolessavälissä uuden version rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Direktiivi on osa komission suurempaa Fit For 55 -kokonaisuutta, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 % nykyisestä vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Direktiivi on päivittynyt pienin askelin jo aikaisemmin, mutta nyt ehdotettu muutos on selkeästi aivan eri kokoluokkaa.

Suurelle yleisölle tutuin termi nykyisestä direktiivistä lienee ”lähes nollaenergiarakennus”, NZEB (nearly zero-energy building). Tämän rinnalle ja vielä pidemmälle tullaan nyt tuomaan uusi käsite ”päästötön rakennus”, ZEB (zero-emission building). Suurimmat muutokset koskevat energiantarvetta, jolle komission toimesta on nyt ensimmäistä kertaa ehdotettu ylärajaa.

Tilaajan tuska

Jos haluat olla vastuullinen tilaaja, tuska lisääntyy päivä päivältä. Kilpailija rakentaa itselleen puista toimistotaloa ja saa kaiken mahdollisen mediahuomion kenenkään kiinnittämättä huomiota sinuun. Mitä teet tulevan toimitilahankkeesi kanssa, kun kuitenkin haluat vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja rakentaa kestävästi? Vastaus tähän on luonnollisesti rakennuttajakonsultin palkkaaminen. Hakukoneeseen vaan ”rakennuksen hiilijalanjäljen laskenta” tai jopa ”hiilineutraali rakennus”. Nyt voit poimia tuloksista järkevimmältä kuulostavan toimijan ja henkäistä helpotuksesta.

Vähähiilisen rakentamisen terminologia laajenee päivä päivältä. Mistä rakennuksen omistaja voi tietää, mitä näiden toinen toistaan hienompien termien takana oikeasti on? Sinällään rakennushankkeeseen ryhtyminen ei rakettitiedettä ole: valitset rakennuttajakonsultin, kerrot arkkitehdille tarpeesi ja pian jo lasketaan arkkitehtikuvista rakennuslupaa varten teknisiä ratkaisuita.

Tapaturmista oppiminen on tärkeää. Osallistamalla laatu paranee ja oppiminen lisääntyy

110 000 palkansaajille sattunutta työtapaturmaa Suomessa vuoden 2021 aikana kertoo omaa tarinaansa. Osa tapaturmista olisi ollut vältettävissä oikeilla työtavoilla ja tekemisen malleilla. Osa kattavilla, tekijöille räätälöidyillä koulutuksilla ja ohjeilla. Osassa tapaturmista olemme ottaneet tietoisia riskejä, koska aikaisemmin ei ole mitään käynyt tai sattunut. On varmasti myös tapaturmia, joissa mikään tai edes osa tekijöistä ei ole ollut kenenkään hallinnassa.

Joka tapauksessa kaikki tapaturmat ovat tavalla tai toisella aina vältettävissä. Ainakin seuraukset olisivat voineet olla vähemmän vakavia, jolloin töihin paluu olisi mahdollistunut nopeammin. On toki ”röyhkeää” väittää, että kaikki tapaturmat olisi voitu estää, mutta näin meidän pitää ajatella. Haastaa vallitsevia työtapoja ja valintoja. Tehdä muutoksia, kokeilla uusia tapoja rohkeasti, riskit ja vaarat huomioiden. Tutkia tapaturmia ja tapahtumia sinnikkäästi ja oppia aidosti uutta. Varmistaa, että oppi on oikeaa ja käytäntöön jalkautettavaa.