Suomalaisen kira-alan ei tarvitse hävetä

Kiinteistö- ja rakennusalaa on monesti, aivan aiheesta, kritisoitu vanhakantaisuudestaan sekä haluttomuudestaan kehittää toimintaansa ja tuotteitaan tai kuunnella asiakkaitaan. Mutta miten suomalainen kiinteistö- ja rakennusala vertautuu muihin maihin, esimerkiksi Yhdysvaltoihin? Tätä lähdimme selvittämään rapakon taakse.

Arvonlisäyksellä mitattava työn tuottavuus on rakennusalalla jämähtänyt Suomessa 1970-luvun tasolle. Vaikka absoluuttisesti tuottavuus ei ole parantunut, rakennukset ovat toki monimutkaisempia ja sisältävät esimerkiksi enemmän tekniikkaa kuin 50 vuotta sitten.

Tutkimusten mukaan eri maiden välillä kehityksessä on ollut jonkin verran eroja, mutta vertailu ei ole helppoa. Esimerkiksi samoista asioista puhutaan eri termein eri maissa, samoin asioiden kypsyysasteen vertaaminen on todella haastavaa. Monesti vertailu vaatii omin silmin toteamista.

Kesäkuussa 2022 teimme ketterällä kira-alan porukalla opintomatkan Yhdysvaltojen länsi- ja itärannikoille. Tavoitteena oli saada ymmärrystä, miten suomalainen kiinteistö- ja rakennusala sekä alan tutkimus vertautuvat San Franciscon ja New Yorkin alueisiin.

Tutustuimme paikallisiin edelläkävijä- ja teknologiayrityksiin, esivalmistustuotantoon, startuppeihin sekä kahteen alan huippuyliopistoon. Yksittäisten organisaatioiden tai ihmisten kanssa käyty keskustelu ei toki täytä kriittisen tutkimuksen kriteerejä, mutta jonkinlaisen kuvan se antoi tämän hetken tilanteesta.

Kolme asiaa, joissa suomalaiset ovat askelen edellä

Rakennusala kamppailee USA:ssa monien meillekin tuttujen aiheiden kanssa, joista suurimpana esille nousi osaavan työvoiman pula. Vastaavasti ala on hyvin pirstaloitunut ja kilpailtu, pääurakoitsijoiden projektikatteet ovat jopa suomalaistatasoa alhaisempia. Myöskään merkittäviä tuottavuusloikkia tai teknologisia läpimurtoja ei ollut saavutettu yksittäisten yritysten tai alan näkökulmasta.

Monessa kohtaa huomasimme suomalaisten olevan samalla tasolla tai jopa edellä yhdysvaltalaisia kollegoitamme. Meillä on vahva yhdessä tekemisen kulttuuri sekä luottamus, jonka hedelmiä ovat muun muassa YSE, RYHT-sopimusehdot, RATU-julkaisut, BES-järjestelmä sekä allianssi-toteutusmuodon yleistyminen. Tietomallinnuksen taso on myös Suomessa merkittävästi paremmalla tasolla, ja monesti Yhdysvalloissa ”oikea suunnittelu” tehdään edelleen erillään 3D-mallinnuksesta.

Kolmas asia, jossa olemme selkeästi edellä Yhdysvaltojen kira-alaa, on ymmärrys vihreästä siirtymästä, sen riskeistä ja mahdollisuuksista. Tästä vihreän siirtymän osaamisesta voi syntyä aitoa kilpailuetua suomalaisille yrityksille sekä uutta liiketoimintaa maailman toiseksi suurimpaan kira-markkinaan.

Kolme tekijää, joissa meillä on kirittävää

Opittavaa meillä on myös. Suurimman vaikutuksen teki kaikkien tapaamiemme henkilöiden valtava ylpeys omasta työstä sekä arvostus muiden tekemiseen. Tämä ylpeily voi kuulostaa suomalaiseen korvaan aluksi omakehulta, mutta mielestäni aito ylpeys tekemisestään sekä muiden työn kunnioittaminen ovat rakentamisen laadun perusta.

Toinen huomio oli se, kuinka edelläkävijäyritykset pilotoivat rohkeasti uusia teknologioita ja startuppeja sekä panostavat yliopistoyhteistyöhön. Näillä yrityksillä oli myös oikea asenne pilotteihin, eli niiden ei oletettu välittömästi tuottavan tuloksia, vaan vaikutukset oletetaan saavutettavan pitkäjänteisellä työllä jatkuvan oppimisen hengessä.

Yritykset myös satsasivat aitoihin, pitkäaikaisiin, kumppanuuksiin niin suunnittelijoiden, aliurakoitsijoiden kuin tuotetoimittajien kanssa. Näiden kumppaneiden kanssa projektien suunnittelu alkoi jo kuukausia tai vuosia ennen kuokan iskemistä maahan. Vastaavaa kehitysvaihetta on toki meilläkin kokeiltu, erityisesti allianssihankkeissa.

Yliopistojen rooli oli Suomea selkeämmin rakennusteollisuuden tulevaisuuden ratkaisujen tutkimisessa ja luomisessa sekä nykyisten toimintamallien haastamisessa, eikä vain huippuosaajien tuottamisessa teollisuudelle. Yliopistoilla oli myös vahvat siteet alan yrityksiin, jotka osarahoittivat tutkimusta tai olivat mukana samanhenkisessä konsortiossa kuin meillä Aalto-yliopiston Building 2030 ja Talotekniikka 2030.

Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin se, ettei suomalaisella kira-alalla ole mitään hävettävää, päinvastoin. Se että meillä on vanha yhdessä tekemisen kulttuuri, antaa jo itsessään etumatkaa kehittää alaa yhdessä ja harmonisoimaan järjestelmiä sekä prosesseja. Meidän tulee entisestään panostaa alan koulutukseen sekä tki:hin, jotta voisimme edes haaveilla neljän prosentin tki-panostustavoitteen saavuttamisesta. Tämä on koko alan yhteinen haaste, ei yksittäisen yrityksen. Onnistuessamme meillä on loistavat edellytykset aitoon tuottavuusloikkaan, joka hyödyttää kaikkia, myös yhteiskuntaa.

Antti Aaltonen
Johtaja, rakentamisen kehittäminen
Rakennusteollisuus RT

Teksti on julkaistu Rakennuslehdessä 16.9.2022.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s