Laskurista apuja päästöjen vähentämiseen

Hiilijalanjälkeen ja ympäristöasioihin liittyvältä kirjoittelulta, keskustelulta ja uutisoinnilta ei ole mitenkään voinut välttyä viime vuosien aikana. Erityisiä ennustajan lahjoja ei tarvita oivaltaakseen, että asia tulee pysymään otsikoissa myös tulevaisuudessa, yhä enenevässä määrin. Ja miksipä ei pysyisi – aihe on kiinnostava ja asiaan halutaan hanakasti tarttua, mutta millä keinoilla? Konkretiaa on vielä varsin vähän. Mielipiteiden, uutisten ja näkökulmien viidakossa monelle voi olla vaikeaa kiinnittää huomiota olennaiseen, eli siihen, mitkä olisivat niitä ”matalalla roikkuvia hedelmiä”.

Rakentamisen osalta keskustelu pyörii tiiviisti rakennusten hiilijalanjäljen ympärillä: kuinka paljon hiiltä pääsee taivaalle rakennustuotteiden valmistuksessa, logistiikassa, rakentamisessa ja lopulta itse rakennusten käyttäessä lämpöä ja sähköä.

Kun viidakkoveitsi heiluu päästöjä leikatessa, saattaa joku olennainenkin asia unohtua. Mitä saadaan vastineeksi leikkauksille? Ovatko rakennetut kodit, työpaikat, koulut ja harrastustilat edelleen miellyttäviä ja laadukkaita käyttäjilleen? Pitäisikö sittenkin satsata enemmän laadukkaisiin olosuhteisiin hieman isommalla hiilijalanjäljellä vai toisinpäin? Totuus ei tietenkään löydy kummastakaan ääripäästä vaan jostain sieltä välistä, kiinteistön omistajien ja käyttäjien toiveet huomioiden.

Sitä saat, mitä mittaat

Vähemmälle huomiolle kokonaisuudessa on kuitenkin jäänyt se, kuinka yritykset itse vastaavat vähähiilisyyteen liittyviin haasteisiin, aivan käytännön tasolla. Pohdinnan asteella asia on toki ollut jo pidemmän aikaa, mutta numeraalisten ja vertailukelpoisten tavoitteiden asettaminen on hankalaa ilman selkeitä, yhtenäisiä ja aukottomia mittareita.

Mittareita on toki laadittu ja niiden täsmällisyyttä on eri teollisuuden aloilla kokeiltu. Joitakin vuosia sitten rakennusalalle julkaistiin Greenhouse Gas Protocol -standardiin perustuva laskentatapa, jolla yritykset voivat laskea ja sitä kautta vähentää omia päästöjään. Suomessakin on jo useampi suuri tilaajataho, jotka vaativat palveluntarjoajiltaan tämän kyseisen laskentatavan mukaisia tietoja yrityksen toiminnasta. Näin ollen omien päästöjen laskennalle löytyy myös imua, ei pelkästään työntöä. Sitä saat, mitä mittaat – ota hiilijalanjälki ja siihen liittyvät osatekijät luupin alle, niin saat sen pienenemään.

Talonrakennusteollisuus ry ja INFRA ry tilasivat jäsenyritystensä käyttöön laskurin, joka on toteutettu ENCORDin (European Network of Construction Companies for Research and Development) rakennusalalle julkaiseman ohjeistuksen pohjalta. Laskuri on ollut jäsenyritysten ladattavissa RT:n nettisivuilta jo reilun vuoden ajan ja latausmäärät ovat nousseet hitaasti, mutta varmasti. Sen avulla rakennusliikkeet voivat laskea oman toimintansa hiilijalanjäljen sekä nähdä, mihin kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota.

Tavoitteena on myös toteuttaa TRT:n ja INFRAn jäsenille kysely laskurin käytöstä, jonka yhteydessä tulemme luottamuksellisesti kysymään myös yrityskohtaisia päästötietoja. Tietojen pohjalta tulemme julkaisemaan keskimääräisiä päästötietoja, joihin yritykset voivat verrata omia tietojaan, ja joiden pohjalta omia toimintoja voi kehittää päästöjen alentamisessa. Omia päästötietoja tarkkailemalla pääsee jo hyvään alkuun niiden ”matalalla roikkuvien hedelmien” saavuttamisessa hiilijalanjälkeä pienennettäessä, mutta vertailu muiden yritysten keskiarvotietoihin auttaa saavuttamaan jo paljon korkeammallakin olevia oksia ja etappeja.

Jani Kemppainen
asiamies, rakentamisen kehitys ja energiatehokkuus
Rakennusteollisuus RT

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s