Lakiluonnos enteilee lisää monimutkaista sääntelyä kaavoitukseen ja rakentamiseen

Kymmeniätuhansia uusia asuntoja on rakennettava vuosittain kymmeneen suurimpaan kasvukeskukseen vastaamaan muuttajien tarpeisiin. Pääkaupunkiseudulla oli yli miljoona neliötä tyhjää toimitilaa odottamassa käyttöä jo ennen koronaa. Satoja uusia tuulivoimaloita tulee rannikolle ja tuntureille mahdollistamaan hiilineutraalia energiamurrosta.

Miten kiihtyvällä vauhdilla muuttuvat tarpeet, jo kertaalleen rakennetut kaupungit ja kestävä kasvu sopivat yhteen kaavoitusta ja luvitusta koskevan lainsäädännön kanssa?

Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on ollut käynnissä muutaman vuoden ajan, ja alun kunnianhimo on kadonnut matkan varrelle. Alkusyksystä lausunnolle tulevan lakiesityksen luonnosversiot enteilevät lisää ja monimutkaistuvaa sääntelyä, kun alkuperäinen tavoite oli joustavoittaa ja nopeuttaa.

Kaavoitusjärjestelmämme reagointikyky ei ole riittävä. Kasvavissa kaupungeissa sitä haastavat etenkin täydennysrakentaminen ja hankelähtöisyys. Enää ei voida kaavoittaa vain uusia neitseellisiä alueita, vaan iso osa uusista asunnoista ja muusta uudisrakentamisesta sijoittuu jo asutuille ja käytössä oleville alueille.

Suunnittelutarve saa entistä useammin alkunsa hankkeena, ja suurten kaupunkien kaavoista jo noin puolet on hankelähtöisiä. Täydennysrakentaminen on pitkälti kiinni kiinteistönomistajien halusta käynnistää hankkeita.

Vaikka kiinteistönomistajilla on jo tällä hetkellä mahdollisuus tehdä aloitteita ja osallistua kaavoitukseen, oikeudet tulee kirjata myös lakiin. Aloitteiden käsittelylle ja kiinteistönomistajan kaavavalmistelulle tarvitaan selkeät periaatteet, jotta prosessi on läpinäkyvä ja tehokas kaikissa kunnissa.

Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja tyhjien tilojen vähentäminen ovat myös ilmastoteko. Täydennysrakentamisessa ja käyttötarkoituksen muutoksissa kaikki resurssit on otettava käyttöön. Kunta voi hyödyntää yksityisen toimijan työtä, mutta kunnalla on silti aina kaavamonopoli eli ohjaus- ja päätösvalta. Kunnan roolin tulisi olla ennen muuta strateginen ja tavoitelähtöinen.

Asemakaavojen yksityiskohtaiset vaatimukset ovat nykyisin suurin rakennuskustannuksiin vaikuttava tekijä. Lisäksi ne johtavat usein asemakaavan poikkeamismenettelyyn, mikä hidastaa hanketta ja nostaa kustannuksia entisestään. Kumppanuuskaavoituksessa voidaan löytää yhteistyössä taloudelliset ja toimivat ratkaisut sekä sovitella yhteen eri osapuolten intressejä.

Myös kunnalle suoritettavat maankäyttömaksut vaikuttavat hankkeiden toteutuskelpoisuuteen. Lakiin ehdotettu maankäyttösopimusjärjestelmä ei anna maanomistajalle keinoja arvioida hankkeen kannattavuutta etukäteen. Maankäyttömaksujen on oltava ennakoitavia, kohtuullisia ja perusteiltaan selviä sekä vastattava todellisia kunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Kunnan perimän kehittämiskorvauksen enimmäismäärää maan arvonnoususta aiotaan nostaa 60 prosentista 70:een. Tämä heikentää entisestään täydennysrakentamisen kannusteita, vaikka tarve olisi lisätä niitä.

Lain piti yksinkertaistaa suunnittelujärjestelmää, mutta nyt siihen ollaan lisäämässä kokonaan uusi kaavataso, kaupunkiseutusuunnitelma. Seudullinen suunnittelu on monilla alueilla tarpeen, mutta sitä ei tule viedä lakiin. Pahimmillaan hanke voisi olla ristiriidassa sekä kaupunkiseutusuunnitelman, yleiskaavan että asemakaavan kanssa. Jos näitä kaikkia kolmea tasoa jouduttaisiin muuttamaan peräjälkeen, se veisi jopa kymmenen vuotta.

Kaikkein tärkeintä yrityksille on viranomaisten päätösten käsittelyaikojen ennakoitavuus. Viranomaiset pitää velvoittaa ilmoittamaan arvio sitä, kuinka kauan kaavamenettely kestää. Lupaprosesseille tarvitaan lakiin myös määräaika. Täysin ristiriidassa ennakoitavuuden kanssa on aikomus laajentaa lainsäädännöllä ely-keskusten valitusoikeutta.

Kaavoituksella ja luvituksella on merkittävä vaikutus asuntorakentamiseen ja asuntojen tarjontaan, työpaikkojen sijoittumiseen, palveluiden saatavuuteen ja investointien käynnistymiseen. Nämä puolestaan ovat ratkaisevan tärkeitä talouskasvulle ja työllisyydelle.

Maankäyttö- ja rakennuslain edellinen suuri uudistus oli parikymmentä vuotta sitten. Suomella ei ole varaa odottaa seuraavaa kertaa, vaan tarvittavat muutokset on tehtävä nyt.

Lain merkittävyyttä kuvaa se, että yhdeksän muuta elinkeinoelämän järjestöä otti kanssamme kantaa näiden muutosten puolesta kesäkuun alussa: Elinkeinoelämän keskusliitto, Energiateollisuus, Kaupan liitto, Keskuskauppakamari, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa, Suomen Kiinteistöliitto, Suomen Yrittäjät ja Suunnittelu- ja konsultointiyritykset SKOL.

Aleksi Randell
toimitusjohtaja
Rakennusteollisuus RT

Jyrki Laurikainen
toimitusjohtaja
RAKLI


Teksti on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 21.6.2021

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s