Kolme teesiä kaupungistumisesta

Sami PakarinenAsuntomarkkinoita ja asumisen kalleutta koskeva keskustelu on usein likinäköistä. Siksi haluankin havainnollistaa asuntomarkkinoiden ja kaupungistumisen pitkän aikavälin kehitystä. Samalla valotan, miksi kaupungistumisen mahdollistaminen asumisen ja rakentamisen näkökulmasta on myös julkisen talouden kannalta hyvä asia.

Innoittajanani toimii jo useassa yhteydessä kehuttu Hans Roslingin Faktojen maailma -teos, jonka lukemista suosittelen lämpimästi.

Teesi 1: Kaupungistuminen voimistuu Suomessa

Suomessa kaupungistuminen on voimistunut viime vuosikymmenten aikana. Kun olemassa olevan asuntokannan ikäjakaumaa katsotaan alueellisesti, havaitaan, että neljän suurimman seutukunnan osuus on lähtenyt kasvuun 1980-luvulta alkaen (Kuvio 1).

Kuviossa asuntokannan mittarina on käytetty kerrosneliöalaa eikä asuntoja. Tämä voi vaikuttaa hieman tulkintaan, sillä suurten kaupunkiseutujen ja niiden ulkopuolisten alueiden asuntojen keskimääräiset koot voivat poiketa toisistaan. Ensi vuosikymmenelle tehty arvio perustuu tilanteeseen elokuussa 2018, jolloin asuinrakennuksille myönnettyjen lupien mukaan neljän suurimman seutukunnan osuus kipusi jo 66 prosenttiin koko kerrosalasta.

Asuinrakennusten kerrosalan osuus rakennusvuosittain
Kuvio 1. Asuinrakennusten kerrosalan osuus alueittain rakennusvuoden mukaan.

Kaupungistuminen on voimistunut nykyisessä noususuhdanteessa entisestään. On selvää, että uudisrakentamisen keskittyminen suurille kaupunkiseuduille jatkuu myös tulevaisuudessa.

Teesi 2: Asumisen kalleudesta huolimatta pääkaupunkiseutu kasvaa jatkossakin

Keskustelu asumisen kalleudesta pääkaupunkiseudulla on puhututtanut Topeliuksen ajoista lähtien. Korkeista asumiskuluista huolimatta pääkaupunkiseudun väestö on kasvanut runsaassa 30 vuodessa noin 350 000 hengellä (+44 %). Asumisen hinta ei siis näytä muodostaneen ylivoimaista estettä pääkaupunkiseudulle muuttamiseen. Asuntopolitiikan näkökulmasta suuri saavutus on myös asunnottomien määrän lasku samaan aikaan noin 7 000 henkilöstä 3 500:een (-49 %).

Jotta jokainen voi löytää tarvitsemansa kodin, asuntotarjonnan on oltava riittävää suhteessa kysyntään. Tässä on onnistuttu kohtuullisen hyvin, vaikka Helsingin seudulla kaavoituksen ja tonttitarjonnan niukkuus on toiminut asuntotuotannon pullonkaulana ja hilannut hintoja ylöspäin.

Väestön ja asunnottomien määrän kehitys pääkaupunkiseudulla.jpg
Kuvio 2. Väestön ja asunnottomien määrä pääkaupunkiseudulla vuosina 1986-2017.

Lisärakentaminen houkuttaa osaltaan lisää muuttajia ja sitä kautta kasvattaa entisestään kysyntää suhteessa tarjontaan. Siksi julkisen vallan tehtävänä on varmistaa maankäytön ja kaavoituksen avulla asuntotuotannon edellytykset pitkälle tulevaisuuteen. Kysynnän ja koko asuntotarjonnan parempi tasapaino pitää asumisen kustannuskehitystä maltillisena ja helpottaa myös asunnottomuuden vähentämistä.

Yhdyskuntarakenteen tiiveydessä pääkaupunkiseutu voi aina parantaa juoksuaan. 1980-luvulta lähtien toteutunut väestönkasvu ei ole juuri tehostanut maankäyttöä, sillä väestöntiheys on yhä matala verrattuna muihin verrokkikaupunkeihin. Tiiveys edistää muun muassa taloudellista toimeliaisuutta ja ihmisten hyvinvointia työpaikkojen ja palveluiden myötä.

Teesi 3: Kaupungistuminen on julkiselle taloudelle hyväksi

Sosiaaliturvauudistus on seuraavan hallituksen yksi keskeisimpiä kokonaisuuksia. Asuminen muodostaa tästä ison ja vaikeasti hallittavan osan. Jotta uudistuksen lähtökohdat olisivat mahdollisimman oikeat, tukijärjestelmää on arvioitava laajasti.

Alla oleva kuvio (3) asumisen ja rakentamisen merkityksestä julkiselle taloudelle perustuu Ilkka Lehtisen parin vuoden takaisiin erinomaisiin laskelmiin. Kuvioon ei sisälly laskennallista asuntotuloa, jonka suuruus oli vuonna 2017 yhteensä 3,7 miljardia euroa.

Suurin uutinen laskelmassa on, että asumisen ja rakentamisen edistäminen on valtiolle hyväksi. Tulojen ja menojen erotus on 1,6 miljardia euroa positiivinen. Toisin sanoen kriittinen julkinen keskustelu asumistuesta ja sen suuruudesta peittää alleen myönteiset asiat. Ilkka Lehtisen laskelmat ovat vieläkin myönteisemmät, sillä arvio vuokratulojen pääomaverosta on lähes kolme kertaa tätä laskelmaa suurempi. Ylläpidon arvonlisävero ja hyödykeverot on otettu suoraan Lehtisen laskelmista.

Asumisen ja rakentamisen tulot ja menot 2017
Kuvio 3. Asumisen ja rakentamisen tulot ja menot vuonna 2017.

Toivon kovasti, että sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä tukijärjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena. Hyväksi lähtökohdaksi voi ottaa niin sanotun Pokan työryhmän raportin Asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuudesta. Jos tarkasteluun lisätään myös tämä laajempi kokonaisuus, niin uudistukselle saadaan ainakin pitävämpi perusta.

Julkisen talouden näkökulmasta kaupungistumisen rattaisiin ei kannata heittää kapuloita. Positiiviset vaikutukset kun eivät synny pelkästään julkisen talouden budjetin näkökulmasta, vaan suurin hyöty pitkällä aikavälillä saadaan kaupungistumisen tuomasta tuottavuuskasvusta.

Sami Pakarinen
Pääekonomisti
Rakennusteollisuus RT ry

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s