Miksi juuri kuntien kiinteistöt homehtuvat?

”Jos haluaa tietää mitkä ovat kaupungin kiinteistöjä, niin riittää, kun kiipeää vesitorniin ja katsoo mitkä katot ovat ruosteessa.” Vaikka sanonta on kärjistetty, se ei ole ihan tuulesta temmattu.

Sisäilmaongelmat ovat valitettavan tuttuja niin päiväkodeissa, kouluissa kuin kunnantaloissakin. Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoiden mukaan ongelmia on erityisesti vanhoissa rakennuksissa ja kuntien kiinteistöissä. Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita esiintyy 12–18 prosentissa koulujen ja päiväkotien kerrosalasta.

Yli puolet varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kiinteistöistä on yli 40 vuotta vanhoja, ja ne alkavat olla teknisen elinkaarensa päässä. Iso osa on peräisin 1960-70-luvuilta, jolloin käyttöön otettiin uusia rakenneratkaisuja, kuten tasakattoja ja valesokkeleita. Nämä ovat sittemmin osoittautuneet riskialttiiksi varsinkin, jos huollosta tingitään.

Menneillä vuosikymmenillä kouluissa työskenteli ja asui talonmies, joka piti nurkat kunnossa ja siinä sivussa oppilaat herran nuhteessa. Nykyisin tukkiutuneet rännit tai seinää vasten sulava lumi eivät samalla lailla osu satunnaisesti paikalla käyvien huoltomiesten silmiin.

Mikä menee pieleen?  

Säästöpaineissa korjauksiin ryhdytään usein vasta siinä vaiheessa, kun ongelmia on jo ilmennyt. Tällöin korjaaminen tulee hankalammaksi ja kalliimmaksi ja rakennuksissa ehditään altistua sisäilmahaitoille. Kuntien toimitiloissa arvioidaan olevan korjausvelkaa noin 2,5 miljardin euron edestä. Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka olisi pitänyt käyttää tarpeellisiin korjauksiin, jotta rakennus olisi tyydyttävässä käyttökunnossa.

Korjaushankkeet puolestaan saattavat epäonnistua eivätkä poista kokonaan tai pysyvästi sisäilmaoireilua. Asiantuntijoiden mukaan tähän voi olla syynä se, että korjauksia lähdetään tekemään puutteellisin tiedoin rakennuksen kunnosta, korjaukset ovat liian suppeita eikä vaativien korjaushankkeiden suunnittelijoilla ja toteuttajilla ole tarvittavaa erityisosaamista.

Pahoin vaurioitumaan päässyt koulu on kuin entisen alokkaan asento: Se ei korjaamalla parane, vaan täytyy tehdä kokonaan uusi. Tämä tulee monesti edullisemmaksikin. Samalla voidaan luoda kokonaan uudenlaisia oppimisympäristöjä ja monikäyttöisiä tiloja. Taloudellisinta on tarkastella palveluverkkoa kokonaisuutena, luopua osasta vanhoja kiinteistöjä ja rakentaa uudet tarkkaan harkiten kuntalaisten tarpeiden mukaan.

Nyt moni jo varmaan puuskahtaa, että entä kun ne uudetkin rakennukset ovat heti homeessa. Uusissa rakennuksissa mahdolliset kosteusvauriot yleensä havaitaan ja korjataan ajoissa eikä sisäilmaongelmissa ole useinkaan kyse homeesta vaan muunlaisista päästöistä. Nämä eivät ole myrkyllisiä mutta voivat aiheuttaa oireilua. Esimerkiksi uusista rakennus- ja sisustusmateriaaleista haihtuu uusina huoneilmaan kemiallisia yhdisteitä eli VOC-päästöjä, joille on määritetty sallitut raja-arvot.

Muovimatot ja betoni ovat osoittautunut haasteelliseksi yhdistelmäksi. Joissain tapauksissa sisäilmaongelmia on ilmennyt, vaikka betoni olisi ollut oikeaoppisen kuivaa ja työ olisi tehty kaikkien laatukriteereiden mukaisesti. Rakennusteollisuus onkin käynnistänyt tutkimushankkeen, jotta löydetään tasoitteiden, liimojen ja mattojen taatusti toimivat yhdistelmät ja toteutustavat.

Mitä pitäisi tehdä?

Tehokkain keino sisäilmahaittojen ehkäisyyn niin vanhoissa kuin uusissakin rakennuksissa on koneellisen ilmanvaihdon säätäminen oikein ja pitäminen päällä jatkuvasti. Näin sisäilma vaihtuu riittävästi, tiloihin ei synny alipainetta joka vetää korvausilmaa epäpuhtaiden rakenteiden läpi eikä esimerkiksi ilmanvaihtokanaviin pääse kertymään kosteutta ja haitallisia aineita.

Sekä vanhoissa että uusissa kiinteistöissä esiintyy myös suoranaisia suunnittelu- ja rakennusvirheitä. On tärkeää, että kunnat vaativat hankkeissaan korkeaa laatua sekä suunnittelulta että rakentamiselta ja myös valvovat saavansa sitä. Yhteistyökumppaneiden valinnassa on käytettävä muitakin kriteereitä kuin halvinta hintaa, vaikka hankintalaki ja valitusprosessit markkinaoikeuteen eivät tee siitä helppoa.

Lisäksi laadun tekemiseen on varatta riittävästi aikaa ja resursseja. Toisinaan rakentamisaikataulua halutaan kiristää, jotta esimerkiksi uusi koulu saadaan valmiiksi ennen seuraavan lukuvuoden alkua elokuussa.

Kiinteistö- ja rakentamisalalla on tehty paljon tutkimuksia, koulutettu asiantuntijoita, laadittu ohjeita ja kehitetty menetelmiä kosteus- ja homevaurioiden ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Aineistoa on myös koottu kattavasti yhteen Rakentamisen kosteudenhallinta -tietopankkiin, jonka ovat teettäneet Rakennusteollisuus RT ja ympäristöministeriö.

Tietoa on tarjolla riittävästi, kun vain kaikki osapuolet toimivat sen mukaisesti. Tässä on avuksi kymmenen suurimman kaupungin sekä kiinteistö- ja rakentamisalan yhteinen kosteudenhallintasitoumus, jolla otetaan laajasti käyttöön parhaat toimintatavat kosteuden saamiseksi hallintaan.

Jani Kemppainen
Asiamies
Rakennusteollisuus RT