Rakentajat vastatkoot virheistä – omista ja kaikkien muiden!

 

Merja VuoripuroTilaan ompelijalta mekon, johon toimitan itse kankaan, mitat ja kaavat, joiden mukaan toivon sen tehtävän. Kun mekko on valmis, se on vähän liian kireä ja saumat risahtavat kiskoessani sen päälleni. Pesussa mekko värjäytyy riemunkirjavaksi ja kutistuu käyttökelvottomaksi. Tämän jälkeen haukun luonnollisesti ompelijan, joka on tehnyt sutta ja sekundaa.

Viime aikojen keskustelu homekouluista ja rakentamisen kosteusvaurioista on paikoin läikkynyt yli äyräiden. Rakentajia ryöpytetään välillä aiheestakin, mutta usein jää näkemättä kokonaiskuva ja se, kuinka asioita voitaisiin ratkaista.

Kun julkisesti rahoitetun rakentamisen ongelmista julkaistiin hiljattain selvitys, pääministeri Juha Sipilä ehdotti kunnille kosteus- ja homehaittojen ehkäisemiseksi: kilpailukriteeriksi pitää voida kirjata, että on todistettavasti sisäilmaongelmaton rakentamisen historia. Ymmärrettävä ajatus, mutta tällä kriteereillä kilpailuun ei taitaisi tulla montakaan tarjousta.

Kuntien rakennushankkeissa rakennusyhtiöt ovat tyypillisesti puhtaasti urakoitsijan roolissa. Tällöin urakoitsijan tulee tehdä se mitä tilataan (mikä ei tosin aina valitettavasti toteudu) ja rakennuttaja eli kunta puolestaan teettää suunnitelmat, määrittää aikataulun ja varaa resurssit muun muassa kosteudenhallintaan. Valmiin rakennuksen säädöistä, ylläpidosta ja huolloista vastaa myös useimmiten kunta.

Jos sitten koulussa tai päiväkodissa ilmenee kosteus- tai homevaurioita, jotka johtuvat esimerkiksi suunnittelun tai käytön virheistä, samalla tahriintuu rakentajan ”sisäilmaongelmaton historia”. Vanhojen, vaurioitumaan päästettyjen rakennustenkin viat saatetaan tulkita osoitukseksi rakentamisen surkeasta laadusta. Samoin vaikkapa Länsimetron viivästyminen ja kustannusylitykset menevät mielikuvissa rakentajien piikkiin.

Katsotaan samaan peiliin

Pääministerin kommentoimassa selvitysmies Erkki Virtasen raportissa todetaan: ”Hankkeiden aikataulu- ja kustannusongelmista yhdeksänkymmentä prosenttia johtuu hankkeiden valmistelun puutteista ja virheistä. Kymmenen prosenttia rakentamispäätöksen jälkeisistä ongelmista.” Toistan: yhdeksän kymmenestä virheestä on siis tehty jo ennen kuin urakoitsijaa on edes valittu tai se on aloittanut työt.

Tilaajan, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole hedelmällistä tässä sen enempää kuin rakennushankkeissakaan. Selvitysmies Virtanen suosittikin epäonnistumisten ehkäisemiseksi jämäkämpää johtajuutta ja kumppanuuspohjaisia toteutusmuotoja. Elinkaarimallissa toteuttaja vastaa myös suunnittelusta sekä huollosta ja ylläpidosta sopimuksen mukaisen ajan, ja luovuttaa rakennuksen tilaajalle lähes uudenveroisena esimerkiksi kahden- tai kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Allianssimallissa tilaaja, suunnittelija ja toteuttaja valmistelevat ja vievät hankkeen läpi yhtenä joukkueena.

Kuntavaaleissa valitaan fiksuja tai vähemmän fiksuja päättäjiä

Kiinteistö- ja rakentamisalalla on yhteistyössä tehty myös paljon tutkimuksia, koulutettu asiantuntijoita, laadittu ohjeita ja kehitetty menetelmiä kosteus- ja homevaurioiden ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Tuoreimpana edistysaskeleena on alan toimijoiden ja kymmenen suurimman kaupungin maaliskuussa tekemä yhteinen kosteudenhallintasitoumus. Sen tavoitteena on ottaa koko maassa kattavasti käyttöön menettelytavat, jotka tähtäävät katkeamattomaan ”rakentamisen kuivaketjuun”.

Laki sinänsä on yksiselitteinen. Kosteudenhallinnan varmistaminen on rakennushankkeeseen ryhtyvän eli kunnan hankkeissa kunnan vastuulla. Maankäyttö- ja rakennuslaki puolestaan velvoittaa pitämään rakennuksen ympäristöineen ”sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset”.

Näin kuntavaalien alla on ollut mielenkiintoista seurata, kuinka eri ehdokkaat ovat kommentoineet koulujen homeongelmia ja esittäneet ratkaisuehdotuksiaan. Osalla on erittäin jäsentyneitä, asiantuntevia ja käytännönläheisiä näkemyksiä siitä, miten homma laitetaan kuntoon. Osa taas näkyy tyytyvän vaihtoehtoisiin totuuksiin ja puolivillaisiin, populistisiin heittoihin. Ei ole vaikea valita, kummasta joukosta oman ehdokkaan etsii.

Merja Vuoripuro
johtaja
Rakennusteollisuus RT


Lisää aiheesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s