Mikä on tärkein asia, mistä kunnanvaltuutetut päättävät

Anu KärkkäinenVarhaiskasvatuksen järjestäminen, homekoulujen korjaaminen, kevyen liikenteen väylien parantaminen vai liikuntahallin rakentaminen? Merkittävin on kuitenkin kaavoitus, jolla varmistetaan rahojen riittäminen näihin kaikkiin.

Kuntapäättäjille tehdyn kyselyn mukaan onnistuneella kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla edistetään parhaiten kunnan elinvoimaisuutta. Ne ratkaisevat pitkälti, kuinka kunta onnistuu houkuttelemaan uusia asukkaita ja työpaikkoja tarjoavia yrityksiä – eli käytännössä verotuloja.

Kunnalla on kaavoituksessa monopoliasema, ja jokainen valtuutettu osallistuu kaavoituksesta päättämiseen. Kunnan käsissä on esimerkiksi se, minne asuntoja rakennetaan ja kuinka paljon tai kuinka liukkaasti ja kustannustehokkaasti kaavahankkeet toteutuvat.

Vapaita työpaikkoja, vaan ei asuntoja

Viime vuosina asuntoja ei ole rakennettu kasvukeskuksissa riittävästi tarpeeseen nähden. Etenkin pääkaupunkiseudulla on työpaikkoja, mutta huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Eri selvityksissä on todettu, että tonttipula on puolestaan ollut suurin asuntotuotantoa rajoittava tekijä. Tonttitarjontaa onkin nyt monissa kaupungeissa selvästi lisätty, mutta ei vielä riittävästi.

Tällä hetkellä asuntorakentamisen määrät ovat huippulukemissa. Hetkellisellä hypähdyksellä ei kuitenkaan korjata edellisten vuosien vajetta ja jatkuvasti kasvavaa lisätarvetta. Tarvitaan pitkäjänteistä maankäytön suunnittelua ja ylikaavoitusta tarpeeseen nähden, mikä osaltaan mahdollistaisi uudisrakentamisen jatkumisen riittävällä tasolla.

Liika sääntely jarruttaa rakentamista ja nostaa kustannuksia

Kilpailu- ja kuluttajaviraston eli KKV:n tuoreessa selvityksessä ”Tehoton sääntely riittävän asuntotarjonnan tiellä” penätään siirtymistä kokonaistarjonnan tosiallisesta rajoittamisesta aitoon edistämiseen. Asuntojen tekemistä on rajoittanut liiaksi rakentamisen sääntely sekä maankäytön ohjaus. Tarjontaa rajoittavina ja hintoja nostavina tekijöinä pidetään myös kunnallisia kaavamääräyksiä.

KKV:n selvityksessä on esitetty asuntojen kokonaistarjonnan lisäämiseksi monia erinomaisia toimia, kuten kokonaan strategisempaa otetta kaavoitukseen, asemakaavakäsittelyn nopeuttamista, maanomistajan kaava-aloiteoikeutta ja kaavojen taloudellisten vaikutusten arvioinnin kehittämistä.

Kaavajärjestelmän yksinkertaistamista on vaatinut myös Lauri Jääskeläinen ympäristöministeriöstä, joka on toiminut pitkään asian keskiössä Helsingin rakennusvalvonnan virastopäällikkönä. Jääskeläinen totesi hiljattain Rakennuslehden haastattelussa seuraavaa:

”Kaavajärjestelmää pitäisi yksinkertaistaa. Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain aikana asemakaavat ovat olleet entistä yksityiskohtaisempia, ja se on johtanut poikkeamispäätöksiin. Ei ole jäänyt mahdollisuuksia kehittää parempia ratkaisuja, kun kaavassa on lyöty niin tarkkaan rakennuksen paikka, massoittelu ja julkisivujen jäsentely kiinni”.

Asemakaavamääräysten yksityiskohtaisuus on kuntien kontolla

Kaupungit voisivat jo nykyisen lain pohjalta väljentää asemakaavamääräyksiä. Yksityiskohtaiset kaavamääräykset hidastavat luonnollisesti kaavoitusta, kun rakennussuunnittelu tehdään yksityiskohtia myöten kaupunginsuunnitteluvirastossa ja rakentamaan päästään useimmiten vasta kaavapoikkeamien kautta.

Kaavoittajalla ei ole kustannustietoutta siitä miten yksittäinen kaavamääräys vaikuttaa rakentamisen hintaan. KKV totesi raportissaan, että ”Asuntorakentaminen on ylikuormitettu hyvää tarkoittavilla tavoitteilla ja normeilla samalla, kun taloudellisten realiteettien taju on hämärtynyt.”

Vaikka tarkoitusperät olisivat kannatettavia, täytyy muistaa, että jokainen kaavoittajan kynänjälki päätyy viime kädessä asukkaiden maksettavaksi asuntojen hinnoissa tai vuokrissa.

Asemakaavasta tulisi siirtyä hankekaavoihin

Kaavajärjestelmää tulisi muuttaa siten, että ne olisivat jokaisella kaavatasolla yleispiirteisempiä. Asemakaava voitaisiin korvata niin sanotulla hankekaavalla, jolloin kaavan laatisi hankkeen toteuttaja tai maanomistaja. Hankkeen toteuttajalla olisi resurssit kaavoitukseen ja kustannustietous kaavan yksityiskohtien aiheuttamista kustannuksista. Poikkeuslupia ei tarvittaisi samalla tavoin kuin nykyisin.

Kunnan maa-alueiden kaavoitus toteutettaisiin suurilta osin kumppanuuskaavoituksena. Kunta määrittelisi luonnollisesti reunaehdot ja päättäisi kaavoista, mutta kaavojen yksityiskohdat piirtäisi joku joka on lähempänä käytäntöä ja asukasta.

Ministeri Kimmo Tiilikainen ilmoitti syksyllä käynnistävänsä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen. Rakennusala odottaa malttamattomana konkreettisia toimia uudistuksen käynnistämiseksi koska uudistettava laki on hyvin laaja ja sen uudistaminen tulee kestämään useita vuosia.

Uudistus tulee todella tarpeeseen. Nykyinen, 2000-luvun alussa voimaan tullut laki on ollut alun perinkin erittäin vaikeasti hallittava. Nykyistä lakia on sen valmistuttua parsittu kerta toisensa jälkeen kuin vanhaa villasukkaa. Laissa oleva kaavajärjestelmä tulisi arvioida kokonaan uudelleen ja sitä pitäisi selventää ja yksinkertaistaa. Siirryttäessä maakuntahallintoon tulee arvioida maakunnan ja kunnan välinen suhde kaavoitukseen liittyen, joka edellyttää joka tapauksessa muutoksia lakiin.

Poliittisilla päättäjillä niin kunnissa kuin eduskunnassakin on nyt tilaisuus muuttaa kaavoituksen painopiste rajoittajasta mahdollistajaksi.

Anu Kärkkäinen
johtaja, Rakennusteollisuus RT


Lue lisää KKV:n selvityksestä:
https://www.kkv.fi/ajankohtaista/Tiedotteet/2017/15.3.2017-kkvn-selvitys-tehoton-saantely-riittavan-asuntotarjonnan-tiella/

2 thoughts on “Mikä on tärkein asia, mistä kunnanvaltuutetut päättävät

  1. Olen Kärkkäisen kanssa samaa mieltä, että kaavoitus on tärkeä osa kunnan toimintaa, jos ei ihan tärkein niin ainakin yksi tärkeimmistä. Hän ei kuitenkaan puutu kaavoitukseen ja yleensäkin yhdyskuntarakenteen suunnitteluun ja kehittämiseen liittyvään suurinpaan ongelmaan. Se on rakennuttamisen ja rakentamisen yhteenkietoutumiseen niin, että sama taho rakennuttaa ja rakentaa sekä usein vielä omii kaavoittamisenkin sen oikealta omistajalta.

    Kun rakennuttaja ja rakentaja ovat sama taho, yleensä suuri grynderi jolla on vielä omistukselliset kytköksen rakennusaineteollisuuteen, katoaa koko konglomeraatilta tarve tavoitella kustannustehokkuutta joka näkyisi asukkaille ja muille käyttäjille. Lisäkustannukset kun ujutetaan tulevien asukkaiden omistamalle asuntoyhtiölle.

    Tämä ongelma tulisi ratkaista ennen kuin rakennuttajille annetaan kaavoituksella vapaampia käsiä.

    Tykkää

  2. Tuo väite sopii ainoastaan kasvukuntiin. Kaavoituksella ei paranneta yhtään näivettyvien kuntien tilannetta. Näivettyvissä kunnissa yleensä kunnallisverokin on hilattu niin ylös, että jo se vie suurimmat halut muuttaa sinne. Näiden kuntien ainoa keino yleensäkin selvitä velvoitteistaan on pienentää organisaatio minimiin tai liittyä yhteen naapurikuntien kanssa. Siinäkin tapauksessa organisaatiosta pitää leikata ylimääräiset toiminnot pois.

    Kasvukeskuksissa taas kaavoituksella on hyvinkin tärkeä rooli vetovoimaisuuden lisäämisessä. Kasvavissa kaupungeissa soisi vielä tiiviimpää rakentamista lähelle keskustoja. Se tarkoittaisi myös korkeampaa rakentamista, mutta useissa kaupungeissa siihen suhtaudutaan vastahakoisesti. Ympäri kaupunkia rönsyilevästi tehty kaavoitus tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa vetovoima kuihtuu ja siirtyy kehyskuntiin. Siksi toivoisikin myös kaavoittajilta näkemystä kymmenien vuosien päähän, ettei pilata vetovoimaisuutta liian nopeasti huonoilla päätöksillä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s