Asuntopornoa Vantaalla

Merja Vuoripuro”Äiti, meidän pitää käydä tätä vähän yhdessä läpi. Jos lapsi näkee jotain järkyttävää, siitä pitää voida puhua turvallisen aikuisen kanssa, ettei jää traumoja”, tyttäreni totesi sunnuntaina mökin terassilla.

Hän piteli kädessään lehteä, jonka olin epähuomiossa jättänyt lojumaan aurinkotuolille. Lehteä, joka oli täynnä aikuisten fantasioita, jotka voivat olla haitallisia vaikutusalttiille ja herkälle mielelle.

Hämmennystäni lievensi se, että kyseessä oli Deko-lehden virallinen asuntomessuluettelo ja tyttäreni on 21-vuotias. Hän on jo muuttanut omilleen ja laittanut kotiaan mieleisekseen, eikä katsonut kiilteleviä kuvia enää aivan neitseellisin silmin.

Selasimme katalogin kimpassa ja epäuskoisena hymyilimme teennäisille, lavastemaisille sisustuksille ja mahtipontisille taloille, jotka oli suunniteltu unelmaelämän kulisseiksi ”testosteronipitoisille”, ”nauramista rakastaville” tai ”rock-henkisille” rakennuttajaperheille.

Alkuviikosta kävin myös paikan päällä Vantaan Kivistössä tutustumassa näyttelyasuntoihin Asuntoreformiyhdistys ARY:n perinteisellä messumatkalla. Paatunut mieleni ei jaksanut enää yllättyä kirkkomaisista olohuoneista, jättimäisistä ulkoporealtaista tai edes 290 neliömetrin omakotitalosta, jossa on kuusi (6!) wc-istuinta ja suihkua, jokaisessa makuuhuoneessa omansa.

Kokemuksen myötä tiedän myös, ettei joka miehellä ole kuparista hanaa eivätkä kaikki naiset haaveile timanttitapeteista ja pukeutumishuoneista. Villeimmissäkään kuvitelmissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ei niitä kaikkia ole tarkoitettu toteutettavaksi.

Oman messukäyntini kliimaksiksi muodostuivat käytännölliset ja arjessa toimivat ratkaisut. Muuntojoustavassa Spinellissä 66,5 neliömetrin kerrostaloasunto taipuu jopa neljän huoneen näppäräksi kodiksi. Spinellistä löytyy myös mainio fillariparkki pesu- ja huoltopisteiden kera.

Euroopan suurin puukerrostalo PuuMera puolestaan tarjoaa muun muassa 39 neliömetrin kompakteja kaksioita, joissa kookkaat parvekkeet avartavat asuntoa kymmenellä lisäneliöllä. Myös omakotitaloissa on nähtävissä terveempi suuntaus, jossa hukkaneliöt eivät saa ihmisiä enää huokailemaan ja hiilipihiys alkaa olla arvossaan.

Minulle messujen ehdottomasti isoin elämys tällä kertaa oli pienin koti, eli Saton StudioKoti, joka onnistuu kätkemään reiluun 15 neliöönsä tilavan parven kera kaiken mitä asumisessa tarvitsee, vieläpä kauniilla ja kutsuvalla tavalla. Toivoa sopii, että Vantaalle suunnitellulle pilottikohteelle heltiää poikkeuslupa ja 68 minikotia saa onnelliset asukkaansa 500 euron kuukausivuokralla.

ARY:n hengessä ehdottaisinkin asuntomessureformia. Messujen teemaksi ansaitsisi päästä kohtuuhintainen asuminen, joka ei ole tylsää ja tavanomaista, vaan kekseliästä ja kivaa. Messureitin tarjoamat ”arjen ylellisyydet” kun tuntuvat yhä useammasta ylettömyyksiltä. Uudistukselle olisi taatusti tilausta nuoremmassakin polvessa, joka vasta rakentaa omia mielikuviaan siitä, millaista on hyvä asuminen.


Merja Vuoripuro
Johtaja, viestintä, yhteiskuntasuhteet ja suhdanteet

Rakennusteollisuus RT ry

16 thoughts on “Asuntopornoa Vantaalla

  1. Hyvä kommentti!
    Omassa asunnossani ylivoimaisesti eniten ihastusta on herättänyt sänky, joka nousee seinälle ja tilalle nousee työpöytä. Mainio tilansäästäjä ja erittäin käytännöllinen. Työpöytää kun ei tarvitse nukkuessaan ja päinvastoin. Tämän ratkaisun ansiosta sovimme mainiosti vähän pienempään asuntoon.
    Kekseliäät ratkaisut kunniaan!

    Liked by 1 henkilö

  2. Tismalleen samaa mieltä, että olisi kiva käydä joskus asuntomessuilla, joista on karsittu kaikki ylilyönnit ja yli 400 000 euron talot. Nykyiset asuntomessut ovat hieman sama asia kuin kävisi koeajamassa Ferraria ja sitten kuitenkin tosiasioiden edessä hankkii itselleen Toyota Corollan. Suurin osa Asuntomessujen taloista lienee kuitenkin rakennettu hartiapankilla ja messuilla esiintyvien yritysten tukemilla materiaalien hinnoilla. Ystäväni aikoinaan rakensi asuntomessualueelle täystiilitalon ja sai mm. kaikki tiilit veloituksetta tiilitehtaalta. Muutkin materiaalit sai messurakentajan alennuksilla. Tämä tuppaa johtamaan sitten siihen, että taloista tulee isoja ja kalliita vaikkei ehkä rakentajalleen.

    Liked by 2 people

  3. ”Minulle messujen ehdottomasti isoin elämys tällä kertaa oli pienin koti, eli Saton StudioKoti, joka onnistuu kätkemään reiluun 15 neliöönsä tilavan parven kera kaiken mitä asumisessa tarvitsee, vieläpä kauniilla ja kutsuvalla tavalla.”

    Ymmärrän kyllä, miksi Rakennusteollisuuden edustaja lobbaa pientä asuntoa.

    15 m2 asunto ja 500 euron kk-vuokra tarkoittaa noin 33 euron neliövuokraa.

    Katsoin Vantaalta yksiöiden vuokratason asuntojen vuokrien verkkopalvelusta ja sadan yksiön otoksessa keskineliövuokra oli juuri ja juuri yli 20 €/m2.

    Miksi kukaan rakentaisi taloja vuokrattavaksi 20€/m2 kun vuokraa voi saada yli 30€/m2!

    Se siitä ”kohtuuhintaisesta asumisesta”.

    Tykkää

  4. Hei,
    Kävin myös messuilla. Mieleen jäivät isot talot, pienet pihat ja pääosin hengettömät asunnot ( ja jonottaminen). Olisi varmaan pitänyt tutustua etukäteen kohteisiin ja valita parhaat palat, eikä käydä kaikkia läpi. Aikaisemmin on ollut esillä uutuuksia, saanut ideoita, nähnyt sisustuksella irrottelua erilaisilla ratkaisuilla sekä sisällä että pihalla? Nyt oli fiilis, kuin olisi mennyt Askon/Sotkan/Iskun huonekaluosastolle ja katseli aika mitäänsanomattomia juttuja. Olihan siellä kivojakin juttuja toki muutamia ja niitä voisi joskus hyödyntääkin jopa kerrostalossa. Useiden asuntojen pohjapiirrokset saivat miettimään, että miten arki oikeasti tällaisessa talossa sujuu?

    Kerrostalot kun ovat monen arkea pk-seudulla nyt ja tulevaisuudessa- varsinkin meidän yksinasuvien. Olisi voinut ehkä huomoida tätä messukohteissakin Vantaalla vaikka neljän yksinasujan yhteisomakotitalo? Uudenlaiset kommuunit ovat varmaan osa kerrostaloon kyllästyneiden yksinasuvien tulevaisuutta. Jätimme vahingossa ekat asunnot viimeiseksi- ehkä hyvä niin? Eli ihanat kerrostalojen parvekkeet jäivät viimeisenä mieleen.

    Liked by 1 henkilö

  5. Loistava kirjoitus! Juuri tässä kaivatun laisille asuntomessuille menisin mielelläni.
    Vielä kun joku romuttaisi sen käsityksen, että keittiön, olohuoneen ja ruokailutilan tulee olla yhtä tilaa. Vaikka väkisin.

    Liked by 2 people

    • Täsmälleen näin. toivottavasti se avokeittiöksi kutsuttu paholaisen keksintö menee muodista nopeasti, ennen kuin kaikki uudet asunnot pilataan niillä. Näyttää varmaan oikein trendikkäältä sisustuslehden sivulla, mutta ei siinä hälinässä voi normaali ihminen asua.

      Tykkää

  6. Ei asuntojen kalleus ja suuruus sinänsä paha ole mutta Messujen pitäisi nostaa rimaa tyylin suhteen. Juuri tuosta suurimmasta talosta jää niin mauton vaikutelma että koko messut kärsii. Jos on rahaa rakentaa, pitäisi olla varaa palkata tyylitajuakin jos sitä ei itsellä ole.

    Liked by 1 henkilö

  7. Kyllä itselle jäi asuntomesuista tällä kertaa mieleeni ala-arvoinen viimeistely ja rakentamisen kiire. Laatoituksissa useiden millien heittoja, listoja paukuteltu ovipieliin miten sattuu, maalausjälki osin järkyttävää, saunan lasiovet paukkuivat ”sadesuihkuihin”, ym. ym. Myös tekniset ratkaisut olivat useimmissa kohteissa ”markettitavaraa”. Rakennamme tällä hetkellä ns. omajohtoisesti ja olisin laittanut jo useamman ”ammattimiehen” kävelylle, jos meidän tulevassa kodissamme olisi moista jälkeä tehty. Mieleen jää kytemään vahva epäilys siitä, onko piiloon jäävät rakenteet tehty samalla tarkkuudella kuin viimeistelykin.

    Suunnitteluratkaisuista voidaan olla montaa mieltä. Sisustusideoista voidaan olla montaa mieltä. Se, että alan ammattilainen jää tuijottamaan naistenlehtien tarinoita rakentajaperheistä ja samojen lehtien stailailemista sisustuksista, on huolestuttavaa. Sisustuksia voi suhteellisen edullisesti muuttaa, mutta rakentamisen jälki näkyy ja tuntuu pitkään ja suuresti.

    Kävimme viime kesänä kiertämässä Tampereen asuntomessualueella (messut vuonna 2012). Useassa kohteessa oli jo korjausremppa menossa, koska rakentamisen laatu ei kestänyt viittäkaan vuotta. Vaasan messualueella usemmassa kohteessa on paikattu vesivuotojen jälkiä, kun kattoterassien lattiat eivät ole kestäneet vettä. Osa taloista oli kallellaan mereen jo messujen aikana. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

    Ehdottaisin asuntomessufoorumia, jossa rakennusteollisuus voisi selittää, miksi vuosittaisella, Suomen rakentamisen näkyvimmällä paikalla annetaan tehdä tuollaista jälkeä. Selitystä kaipaa myös se, miten laatu voi olla sama siinä 39 m2 vuokratalossa kuin 900 000 euron kivitalossakin. Ihmisen unelma ei mene murskaksi parista ylimääräisestä pytystä tai suhteettoman isosta ikkunasta. Vesivuodosta, vuotavasta katosta tai huolimattomasti tehdystä alapohjaratkaisusta ne murskautuvat.

    Ymmärrän kyllä taustan sille ajattelulle, että asuntojen tulisi olla yhä pienempiä. Pienemmistä asunnoista jää rakentajille enemmän katetta. Yhä pienemmistä asunnoista tulee yksiön, kaksion ja kolmion standardi, josta voi pyytää aiemmin rakennettujen tilavampien asuntojen hinnan. Siinä asunnonomistaja tai vuokralainen sitten asuu ekologisesti ja etsii niitä ”kekseliäitä ja kivoja” ratkaisuja, joilla voi itsensä ja perheensä siihen 15 m2 asuntoon mahduttaa.

    Tykkää

    • Rakennusteollisuudella ei ole mitään roolia asuntomessujen linjaajana. Asuntomessut ovat liiketoimintaa, jonka taustalla ovat seuraavat organisaatiot:
      – Asuntoreformiyhdistys
      – Finanssialan Keskusliitto
      – Osuuspankkikeskus
      – Danske Bank Oyj
      – Suomen Asuntoliitto
      – Suomen Kuntaliitto
      – Suomen Messusäätiö
      – Säästöpankkiliitto

      Tykkää

    • Kiitos osuvista ja aiheellisista huomioista! Joissain kohteissa teki tosiaankin pahaa katsoa roisia työnjälkeä, jossa näkyi kova kiire ja osittain keskeneräisyyskin. Viimeistelyn laadun soisi olevan esimerkillistä etenkin asuntomessutaloissa, mutta näin ei valitettavasti aina ole.

      Messuilla olisi ollut monta muutakin kirjoittamisen arvoista asiaa, mutta tällä kertaa keskityin kuitenkin tuohon yhteen teemaan, joka nousi spontaanisti esiin tyttäreni kanssa käymässäni keskustelussa. Tekstinihän oli tarkoituksella provosoiva ja humoristinen, ja halusin nostaa sen avulla esiin messuasuntojen ylilyöntejä sekä vastapainoksi ”vaatimattomampia” kohteita, jotka usein jäävät näyttävimpien omakotitalojen varjoon.

      Pienet asunnot eivät myöskään ole minusta itsetarkoitus, mutta niille on nyt erityistä tilausta. Asunnon hintaa tai vuokraa ei kannattaisi tarkastella myöskään pelkästään neliötä kohden vaan sitä, kuinka toimivaa ja omalle kukkarolle sopivaa asumista rahalla saa. Esimerkiksi Saton minikoti on paljon neliöitään ”suurempi” ja olennaista on tarkastella millaista asumista voi saada viidelläsadalla, joka on pääkaupunkiseudun vuokraksi kohtuullinen.

      Mikkelin Asuntomessujen yhtenä teemana vuonna 2017 on muuten kustannustehokkuus – mielenkiintoista nähdä, millaisia ideoita sinne syntyy.

      Tykkää

  8. Asuntomessut aina brändäävät paikkansa. Vantaan brändi on isojen talojen perusteella öky ja vähän juntti maaltamuuttajakylä jossa raha ei todellakaan takaa tyylitajua vaan sitä käytetään näyttämään naapureille. Mautonta. Itse olen ajatellut Vantaata edistyksellisenä ja urbaanina mutta mieli muuttui.

    Tykkää

  9. ”Se, että alan ammattilainen jää tuijottamaan naistenlehtien tarinoita rakentajaperheistä ja samojen lehtien stailailemista sisustuksista, on huolestuttavaa.”

    Täsmälleen näin.

    Lisäksi tuo ”StudioKoti” ei ole ainakaan neliöhintojen suhteen millään tavalla ”kohtuuhintainen”. ”StudioKodin” yli 33 €/m2 yksiötä on koko pääkaupunkiseudulta aika vaikea löytää. Ympäristöministeriön ja ARAn asuntojenvuokrat.fi -palvelun mukaan 100 Vantaalaisyksiön keskineliövuokra meni juuri ja juuri yli 20 €/m2.

    Ymmärrän kyllä miksi sijoittajaa kiinnostaa rakennuttaa asuntoja joista kiskoo yli 33 €/ m2 vuokraa. Onhan se 50% korkeampi kuin nykyinen vuokrataso.

    Tykkää

  10. Erittäin hyvä kirjoitus koska siitä näkyy suomalaisen rakennus-ja asumiskulttuurin omituisuus.
    Olisi ehkä hyvä tuoda esille myös keisarin uudet vaatteet ja verrata Suomen tilannetta naapurimaihin ja sellaisiin maihin joissa oikeasti on tilanpuutetta.

    Lähtökohtia voi verrata esim kahden tunnin ajomatkalla Tokiossa, Hongkongissa tai vastaavassa paikassa ja sitten voi tehdä vastaavan kahden tunnin ajomatkan Suomessa. Ajon aikana voi pohtia että onko Suomen kansa oikeasti aivan aivotonta vai onko maailmanluokan aivopesu onnistunut.

    Suomessa on tonttipula. Suomessa on huippukalliit asunnot. Suomessa ihannoidaan tiivistä ja ”energiatehokasta” asumista ja ahdetaan suuretkin perheet pieniin asuntoihin. Pieni asunto on ihanteellinen koska se on niin helppo siivota.

    Aiheellinen kysymys – pitävätkö väitteet ja suomalaiset uskomukset paikkansa?

    Jokainen vähäiselläkin aivotoiminnalla varustettu ihminen voi todeta että ei Suomessa ole tonttipulaa tai minkäänlaista tarvetta tiiviille rakentamiselle. Tilaa on joka suuntaan. Tonttipulaan ei ole mitään järkevää syytä – miksi sellainen on Suomeen pesiytynyt on sitten jo haasteellisempi kysymys. SIsäsiittoinen kunnallispolitiikka ja kaavoitusmonopoli, rakennusliikkeiden kustannusoptimointi ja kateuspolitiikka lienevät ajaneet tavallisen asujan tarpeiden yli mennen tullen.

    ”66,5 neliömetrin kerrostaloasunto joka taipuu jopa neljän huoneen näppäräksi kodiksi”. Hohhoijaa. Tokiossa ja Hongkongissa tämä voi olla tarpeen mutta Suomessa? ”39 neliön kompakteja kaksioita” ”15 neliön Studiokoti joka kätkee 15 neliöönsä tilavan parven”.
    Näitäkö sitten Suomessa pitäisi ihannoida? Suomessa on neljä vuodenaikaa joten käytännössä jokainen asukas tarvitsee runsaasti säilytystilaa, kesävaatteet, kevät ja syksyvaatteet ja erityisesti talvivaatteet vievät tilaa. Entä lasten urheiluvälineet? Missä ne säilytetään kun asunnossa tuskin mahtuu kääntymään.

    Tiivistä asumista perustellaan energiatehokkuudella. Miten nollaenergiatalot, maalämmön hyödyntäminen, muut vaihtoehdot jotka esimerkiksi Ruotsissa ovat olleet arkipäivää jo vuosia?

    Pieniä asuntoja suositaan kun niiden siivoaminen on helppoa. Katin kontit. Jokainen joka on asunut isossa ja pienessä asunnossa tietää että iso asunto on helppo pitää toimivana ja järjestyksessä. Pieni asunto on hetkessä sotkuisen oloinen jos asukas ei ole militaristisen tarkka jokaisen esineen tarkasta paikasta.

    Muissa länsimaissa asenne asumiseen on aivan erilainen. Ihmisten on tarkoitus elää huoletta asunnoissa, viihtyä sisätiloissa ja rahaa tulisi jäädä myös muuhun kuin asuntovelan maksamiseen. Riittää että menee Ruotsiin katsomaa, tavallinen duuri asustaa siellä isossa tukevassa omakotitalossa joka lämpenee maalämmöllä ja tontilla tilaa lasten leikeille.

    Tykkää

  11. Sama juttu. Kävin Kokkolan asuntomessuilla muutama vuosi sitten – ja ainoa, mistä oikeasti pidin. oli ”eläkeläisten tai nuorten asunto” eli pieni, muuntuva, valoisa, kodikas asunto ilman sitä ihmeellistä kaikuvaa kirkkoa jonka elintasoa nostava vaikutus ei oikein aukea minulle. Väriä ei ollut missään, mutta sitä en odottanutkaan. Jopa 12 v tyttäreni äimisteli Prisman tapettiosastolla että ”äiti, eikö kukaan halua mitään väriä kotiin?”

    Tykkää

  12. Aivan samaa olen miettinyt itsekin. Miren prameaa ja kallista rakentamista, pääosin tylsiä sisustuksia, mm.massiiviset sohvat on poikkeuksetta sijoitettu ikkunoiden eteen niin ettei niillä istuen näe kauniita maisemia, jos niitä nyt onkaan…viereinen talo ja naapurin ikkuna kun on yleensä muutaman metrin päässä. Missä sisustusammattilaisten luovuus? Miksi talot ovat niin tiiviisti kuin rivitaloasunnot. Itse jos noin paljon rahaa omistaisin en kyllä asuntomessuille rakentaisi. Paljon paremmasta paikasta jopa järven tai merenrannalta saisi vaikka millaisen kartanon! Huvittavinta oli käydä Kalajoen loma-asuntomessuilla; pari taloa katsottuamme ja kristallikruunuja katossa ihmeteltyämme totesimme mieheni kanssa, että nämä messut taitaa olla nähty!

    Tykkää

  13. Asumiskustannukset ovat pääkaupunkiseudulla nykyään aivan järjettömät. 500 euroa ei ole millään mittarilla ”kohtuullista”, varsinkaan siivouskomeron kokoisesta asunnosta. Asumisen hintakupla tulisi pikimiten puhkaista, jottei yhteiskunnan tarvitsisi kustantaa ihmisten asumista. Normaalin palkan tulisi riittää normaalien ihmisten asumisen kustannuksiin ilman että tiivistetään asumismukavuutta epäinhimilliselle tasolle. Asuminen on ihmisten perustarve ja on huolestuttavaa, että perustarpeet ovat ihmisille saavutettavissa ainoastaan sijoittajien liiketaloudellisen voittojen maksimoinnin kautta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s