Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusimisen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä

Kotien pakkoremontit ja Suomelle koituvat hurjat kustannukset ovat nousseet viime aikoina otsikoihin valmisteilla olevasta energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD). Kohujutut ovat kuitenkin ennenaikaisia ja todennäköisesti lietsovat turhaa huolta, sillä direktiivi hakee vielä lopullista muotoaan.

Euroopan parlamentti hyväksyi Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ITREn tekemän ehdotuksen EPBD:n päivityksestä viime viikolla. Työ jatkuu nyt kolmikantaneuvotteluissa eli trilogissa komission, neuvoston ja parlamentin kesken kompromissin aikaansaamiseksi. Pääsiäisen jälkeen alkavat neuvottelut saataneen päätökseen kesällä tai alkusyksyyn mennessä, jolloin tiedämme tulevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden täytyy sen jälkeen viedä nämä vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön, jotka astuisivat voimaan noin vuoden 2026 alussa.

Rakennusteollisuudella avaimet varmistaa Suomen kestävä kasvu

Ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen, kaupungistuminen. Nämä globaalit megatrendit ravistelevat rajusti myös Suomea. Samalla meitä haastaa Venäjän hyökkäyssodan luoma geopoliittinen epävarmuus.

Muutospaine ja epävarmuus aiheuttavat rakennetulle ympäristölle valtavia haasteita lähivuosina. Tarvitsemme vuosittain 35 000 uutta asuntoa kasvukeskuksiin, korjausrakentaminen tulisi vähintään tuplata sekä varmistaa infrastruktuurin toimivuus ja huoltovarmuus. Samalla tulisi pienentää merkittävästi päästöjä.

Suomi tarvitsee strategisen tason infrapäätöksiä ja -investointeja enemmän kuin koskaan

Kiihtynyt kisa vihreän siirtymän teollisuusinvestoinneista, kaupungistuminen, energiakriisi ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Ajan isot ilmiöt edellyttävät investointeja niin energia- kuin liikenneinfraankin.

Oman lisänsä investointipaineeseen tuo muuttunut geopoliittinen asemamme. Kaivos-, metsä- tai konepajateollisuuden vienti- ja tuontireitit kulkevat tulevaisuudessa vain länteen, ja lähes yksinomaan meriteitse. Vaihtoehtoisia maareittejä on vahvistettava ja maan sisäisiä yhteyksiä modernisoitava, jotta vientitulot sekä Suomen turvallisuus ja huoltovarmuus pystytään takaamaan jatkossakin.

Säästämällä rakennuksissa energiaa voimme parantaa paitsi maailmaa myös viihtyisyyttä

Päästöjen vähentämisessä rakennusten energiatehokkuuden lisääminen on nenän edessä roikkuva hedelmä, joka kannattaa poimia ensimmäiseksi. Oikein tehtynä saamme samalla tiloja, joissa on entistä miellyttävämpi olla.

Energiansäästö ja energiaomavaraisuus ovat nousseet hyveiksi energian rajujen hintaheilahteluiden ja saatavuusongelmien sekä ilmastonmuutoksen etenemisen myötä.
Sen sijaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole riittävästi tunnistettu rakennetun ympäristön merkitystä energiansäästötalkoissa.

(Lupaan) Kautta kiven ja kannon

Uuden vuoden kynnyksellä maailma näyttää kovin erilaiselta kuin vuosi sitten. Epävarmuutta ja turvattomuutta luo ennen kaikkea Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota sekä sen moninaiset seuraukset. Energiakriisi nostaa sähkön hintaa, ja kiihtyvä inflaatio nakertaa ihmisten ostovoimaa. Lähitulevaisuuttamme varjostaa laman uhka ja yhä useammassa perheessä kasvaa huoli toimeentulosta.

Ajan vaikeutta lisää se, että uudet haasteet kaatuvat päälle, vaikka vanhojakaan ei ole vielä ratkaistu. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luontokadon pysäyttäminen vaativat kiireellisiä toimia. Julkisen talouden tulot ja menot on saatava tasapainoon. Suomeen tarvitaan merkittävästi lisää osaavaa työvoimaa.

Mineraalit ja kaivosjätteet pitää kierrättää yhä tehokkaammin

Maailmassa ei välttämättä ole tarpeeksi vihreään siirtymään vaadittavaa materiaalia. Ratkaisua voidaan hakea kiertotaloudesta.

Euroopan unionissa on havahduttu huomaamaan, kuinka paljon Euroopan vihreä siirtymä nojaa Kiinasta tuotuihin raaka-aineisiin. Turvatakseen tärkeiden mineraalien saatavuuden EU haluaa aloittaa kaivostoiminnan omilla takapihoillaan. Litiumia, kobolttia ja muita sähköautojen akuille, aurinkopaneeleille ja tuulimyllyille tärkeitä mineraaleja pitäisi ryhtyä kaivamaan Euroopasta.

KIRA-kasvuohjelma luo kiihdytyskaistan alan yhteiselle kehitykselle

Kiinteistö- ja rakentamisalan kasvun siemenet piilevät vihreän siirtymän edistämisessä, TKI-toiminnan kasvattamisessa ja kansainvälistymisessä. KIRA-kasvuohjelmassa on alkamassa seuraava vaihe, joka luo edellytyksiä alan kestävälle kasvulle, paremmalle asiakaskokemukselle ja tuottavuuden parantamiselle.

Rakennettu ympäristö on todella merkittävässä roolissa meidän jokapäiväisessä elämässämme: käytämme ajastamme 99 prosenttia rakennetussa ympäristössä, kansallisvarallisuudestamme 83 prosenttia on kiinni rakennuksissa ja infrassa, kaikista Suomen investoinneista 60 prosenttia liittyy rakennettuun ympäristöön ja joka viides suomalainen työllistyy rakennetun ympäristön parissa.

Betonia vähähiilisenä, kiitos

Rakennusala ryhtyi tositoimiin vähähiilisen rakentamisen suhteen vasta muutama vuosi sitten, ainakin päätellen vähähiilisiin rakennustuotteisiin kohdistuvasta kysynnästä. Äkisti virinnyt kysyntä sai myös betoniteollisuuden liikekannalle vähähiilisyyden suhteen.

Vähähiilinen betonirakentaminen perustuu vähähiiliseen sementtiin, jossa merkittävä osa klinkkeristä on korvattu pienipäästöisellä masuunikuonalla. Masuunikuonaan perustuva vähähiilisyys on turvallinen ratkaisu, koska kuonaa on käytetty betonissa jo vuosikymmeniä. Tekniikka on siis koeteltua, vähähiilisten betonien käyttäytyminen ja ominaisuudet tunnetaan hyvin, eikä materiaaliin liity tuntemattomia ”uutuusriskejä”.

Tiede ja aika ovat ajaneet rakennusten hiilisääntelyehdotusten ohi

Eduskunnassa puretaan isoa lakiesityssumaa kiihtyvällä kiireellä. Vaarana on, että lapsi, ellei useampikin, on menossa pesuveden mukana.

Rakentamislain etenemistä ei sen vaikutuspiiriin kuuluvista sidosryhmistä kannata oikein kukaan. Sen sisään on taasen leivottu rakennusten vähähiilisyyssääntelyä, kun asetuksenantovaltuuksia haetaan ilmastoselvityksen nimellä hiilipäästöjen arvioinnille ja samalla niiden raja-arvoillekin. Molemmissa on isoja ratkaisemattomia ongelmia.

Rakentamislaki etenee – kannattaisiko kuitenkin vetää hätäjarrusta?

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistukselle ladattiin vaalikauden alussa suuret odotukset niin poliittisten päättäjien, virkamiesten kuin sidosryhmienkin taholta. MRL:stä odotettiin yhtä tämän hallituskauden merkittävimmistä lainsäädännön kokonaisuudistuksista. Lakihanke on kuitenkin kulkenut kovassa myrskyssä ja nyt, kun hallitus on antanut esityksen eduskunnalle, on siitä vain ranka jäljellä.

MRL-uudistuksen lähtökohtana oli kaavoituksen ja rakentamisen sääntelyn sujuvoittaminen. Kokonaisuudistuksen sijaan hallitus on nyt viemässä eteenpäin ainoastaan rakentamislakia sekä joukkoa liitelakeja, kuten lakia rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (RYTJ). Kritiikkiä on annettava sekä lainsäädännön valmistelusta että lain sisällöstä.